Isomyrskyliitäjä
| Isomyrskyliitäjä | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Macronectes giganteus (J.F.Gmelin, 1785) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Isomyrskyliitäjä Wikispeciesissä |
Isomyrskyliitäjä (Macronectes giganteus) on Antarktiksen ja eteläisten merialueiden raskastekoinen ulappaliitäjälaji.[2]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Lintu on maksimissaan 95 cm pitkä ja 4,5 kg painava, albatrossien kokoluokkaa oleva lintu. Sukupuolet ovat samannäköiset. Nuoret linnut ovat kauttaaltaan mustanpuhuvia, vanhemmiten ne muuttuvat rusehtavan "epäsiisteiksi" väritykseltään. Linnusta esiintyy myös valkea värimuoto.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Isomyrskyliitäjä on eteläisten ja Antarktisten merialueiden lintu.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Ulappalintuna lintu voi ruokailla merellä, mutta se pesii saarilla tai rannikon läheisyydessä.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä rakentuu pikkukivistä ja kasvinosista, muodostaen matalan keon maahan. Lintu muodostaa pesimäyhdyskuntia. Emot ja poikaset voivat pesällä häirittynä puolustautua sylkemällä pahantuoksuista öljyä.[2] Pesässä on tyypillisesti yksi muna, jota haudotaan 60 päivää. Poikasta ruokitaan kolme viikkoa. Poikanen lähtee lentoon neljän kuukauden iässä, mutta saavuttaa sukukypsyyden vasta 6-7 vuoden ikäisenä.
Ravinto [muokkaa]
Lintu syö merellä kalaa, krilliä ja muuta meren pieneläimistöä. Maalla se syö hylkeiden ja pingviinien haaskoja ja voi tappaa myös muita itseään pienempiä merilintuja ravinnokseen.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Macronectes giganteus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
