Iso Suola-aavikko
Iso Suola-aavikko[1] eli Dasht-e Kavir[1] (pers. دشت كوير), aiemmin Kavirin aavikko[2] on noin 55 000 neliökilometrin laajuinen[2] aavikko Pohjois-Iranissa. Aavikon pohjoisosa kuuluu Semnanin, eteläosa lähinnä Esfahanin ja itäosa paljolti Etelä-Khorasanin provinssiin.
Aavikon persiankielinen nimi on muodostettu sanoista dasht ’kivinen tasanko’ ja kavir ’suolasuo’. Dašt-e Kavirin merkitys on siten ’kivinen suolatasanko’.[2] Encyclopedia Iranican mukaan aavikon paikallinen tai historiallinen nimi ei ole kuitenkaan Dasht-e Kavir, joka nimi lienee peräisin 1800-luvun ulkomaalaisilta löytöretkeilijöiltä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta paikalliset yhteisöt ovat yleensä viitanneet paljaisiin aavikkotasankoihin nimillä kavīr, lūt tai bīābān, ilman yksilöllistä nimeä. Suurinta aavikkoa kutsuttiin vain Isoksi kavīriksi (Kavīr-e bozorg).[3]
Ison Suola-aavikon länsiosassa on Kavirin kansallispuisto, joka kuuluu Unescon biosfäärialueohjelmaan. Biosfäärialueella (4 200 km2) asui vuonna 2002 noin 35 000 eri heimoihin kuuluvaa ihmistä.[4] Kavirin kansallispuisto sijaitsee noin sata kilometriä Qomista itään ja noin 120 kilometriä Teheranista kaakkoon. Iso Suola-aavikko jatkuu kauas tämän kansallispuiston itäpuolelle. Iso Suola-aavikko on noin 390 kilometriä leveä.[5] Ulottuvuus pohjoisesta etelään on noin 150 kilometriä.[3] Aavikon paimentolaisasukkaat vaihtavat asuinpaikkaansa vuodenajan mukaan. He muuttavat syksyllä ja keväällä korkealla vuoristossa olevien laidunmaiden tai Ison Suola-aavikon luoteisten reunamaiden välillä, Khorasanin tai Semnanin rajan jommallekummalle puolelle, ja tuottavat lihaa myytäväksi Teheraniin.[3]
Iso Suola-aavikko on alimmillaan noin 400 metriä merenpinnan yläpuolella.[6] Aavikolla on suuria suolapannuja. Iso Suola-aavikko muodostaa etelämpänä sijaitsevan Ison Hiekka-aavikon kanssa pääosan Iranin keskitasangosta. Sen paikalla oli kymmeniä miljoonia vuosia sitten valtameri, jonka kuivuessa maaperään on jäänyt suolakerrostumia.[7]
Aavikon vuotuinen sademäärä jää alle sadan millimetrin.[3] Matkustamista ei suositella seudulle kesällä, sillä ilman lämpötila voi tällöin nousta 50 °C:een[8] tai ylikin. Tammikuun keskilämpötila on 22 °C ja toukokuun 40 °C. Ilma on erittäin kuivaa. Ilman keskimääräinen suhteellinen kosteus on alle 30 prosenttia, kesällä se laskee joskus liki nollaan prosenttiin.[6]
-
Tuulen muokkaavia hiekkadyynejä. -
-
Sora-aavikkoa. -
-
-
Maranjabin kuiva aavikon suolajärvi Kavirin kansallispuistossa. -
Kuiva Maranjabin suolajärvi. -
Kylä Isolla Suola-aavikolla. Huomaa rakennusten tuulihormit. -
Maranjabin aavikon kasvistoa. -
Maranjabin karavanserai -
Suola-aavikon paimentolaisia
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Iso Suola-aavikko, Eksonyymit, Kotus.fi, viitattu 22.3.2021
- ↑ a b c Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 268 Kavirin aavikko. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
- ↑ a b c d Desert Encyclopædia Iranica. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Biosphere Reserve Information: Iran. Kavir 28.2.2000. unesco.org. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Kavīr Desert. Desert, Iran Encyclopædia Britannica. britannica.com. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Rahman Mehraby: Deserts of Iran 17.3.2010. destinationiran.com. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Nasa: satelliittikuva Isosta Suola-aavikosta Nasa.
- ↑ Introducing Dasht-e Kavir lonelyplanet.com. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iso Suola-aavikko Wikimedia Commonsissa
- Earth Observatory: Iran’s Great Salt Desert (Feb. 17, 2013) (englanniksi) (nasa.gov)
- Satellitenbild der Woche: Schönheit voller Salz und Staub (saksaksi) (spiegel.de)
- Iran Toursim & Touring Online: Kavir National Park (englanniksi) (itto.org)
- Kavir (Desert) National Park (englanniksi) (wikimapia.org)
- K. E. Eduljee: Yazd Region. Coping with the Desert. Innovative Technologies (englanniksi) (heritageinstitute.com)