Isagoge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isagoge tai Eisagoge (muinaiskreikaksi εἰσαγωγή, eisagogé: ”Johdanto”) on Porfyrioksen 200-luvulla kirjoittama lyhyt johdanto Aristoteleen Kategorioihin. Teoksella oli suuri vaikutus keskiajalla erityisesti Boëthiuksen siitä tekemän kommentaarin ansiosta.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porfyrios kuvaa teoksessa viisi perustavanlaatuista filosofista prinsiippiä, ns. predikaabelia (praedicabilia, ”mitä voidaan predikoida?”, ”mitä sanotaan jostakin?”):

  1. Suku (kr. γένος (génos), lat. genus) – luokka joka käsittää useita rinnastettuja luokkia, lajeja; esimerkiksi eläin.
  2. Laji (kr. εἶδος (eîdos), lat. species) – laji, joka eroaa differentia specifican perusteella suvun muista lajeista; esimerkiksi ihminen.
  3. Ero (kr. διαφορά (diaforá), lat. differentia (specifica)) – eron tekeminen, ne ominaisuudet jotka erottavat sukuun kuuluvan lajin toisista samaan sukuun kuuluvista lajeista.
  4. Ominaispiirre (kr. ἴδιον (ídion), lat. proprium) – ne ominaisuudet jotka tosiasiallisesti kuuluvat tietyn luokan jäsenille, mutta eivät millekään muille oliolle: yhteisiä mutta eivät välttämättömiä; esimerkiksi ihmisellä nauru.
  5. Aksidenssi (kr. συμβεβεκός (symbebekós), lat. accidens) – satunnainen ominaisuus, joskus tietyyn lajiin kuuluvilla oliolla ja joskus taas ei; esimerkiksi istuminen ja seisominen.

Heti teoksen alussa Porfyrios määritteli kolme kysymystä, jotka määrittelivät koko asetelman keskiajan universaalikiistalle, joka käsitteli sukujen ja lajien (universaalien) suhdetta todellisuuteen:[1][2]

  1. Ovatko suvut ja lajit ajattelusta riippumattomia (eli subsistoivatko ne) vai riippuvia (eli pelkkiä käsitteitä)?
  2. Jos ne ovat ajattelusta riippumattomia, ovatko ne olemassa aineellisina vai aineettomina?
  3. Ovatko suvut ja lajit erossa aistittavista olioista vai ei?

Porfyrios ei kuitenkaan varsinaisesti vastaa näihin kysymyksiin.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheen käsittelyä jatkoi Boëthius, joka käänsi Porfyrioksen teoksen latinaksi ja kommentoi sitä yksityiskohtaisesti teoksessa In Isagogen Porphyrii Commenta. Keskiajalla teos oli Boethiuksen välittämässä muodossa tärkein lähde Aristoteleen ajatteluun ja aristoteeliseen logiikkaan, ja sitä käytettiin logiikan käsi- ja oppikirjana. Abu 'Uthman ad-Dimashqi käänsi teoksen arabiaksi noin vuonna 900, ja teos käännettiin jo varhain myös syyriaksi ja armeniaksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Copleston, Frederick: A History of Philosophy, s. 137-138. Volume II: Mediaeval Philosophy, Augustine to Scotus. Westminster, Maryland: The Newman Press, 1955.
  2. Jones, W. T.: The Medieval Mind. A History of Western Philosophy, s. 186-187. Second Edition. New York: Chicago: San Francisco: Atlanta: Harcourt Brace Jovanovich, Inc., 1969.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Porfyrios: Isagoge. Osa I. Suom. Mika Oksanen. Camenes 14/1994-95, ss. 30-40.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]