Gynekologinen irtosolunäyte
Gynekologisella irtosolunäytteellä eli papakokeella tutkitaan kohdunkaulan limakalvoja. Suomessa useimmat kunnat kutsuvat 25 tai 30 vuotta täyttäneet naiset viiden vuoden välein papakokeisiin.[1] Solumuutosten varhainen toteaminen vähentää kuolleisuutta kohdunkaulan syöpään. Näyte otetaan kolmesta kohdasta: emättimestä, kohdunsuulta ja kohdunkaulakanavasta. Näytettä ei suositella otettavaksi kuukautisten aikana.
Papakoe (engl. Pap smear, Papanikolaou test) on saanut nimensä kreikkalaisen lääkärin Geórgios Papanikoláoun (1883–1962) mukaan, joka todisti ensimmäisenä, että kohdunkaulan syöpä voidaan diagnosoida emättimen kautta otettavalla irtosolunäytteellä.
Suomalainen gynekologi Sakari Timonen (1915-2016) tutustui Papanikoláoun tekemiin kokeisiin hänen johdollaan työskennellessään New Yorkissa tutkijastipendiaattina vuonna 1953. Timonen otti kokeen käyttöön Naistenklinikalla. [2]
Kokeen suoritus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyte papakoetta varten voidaan ottaa laboratoriohoitajan tai yleis- tai erikoislääkärin vastaanotolla normaalin gynekologisen tarkastuksen yhteydessä. Näytettä ei oteta kuukautisten aikana, ja näytteenoton yhteydessä tarvitaan tieto kuukautiskierron vaiheesta (edellisten kuukautisten ajankohta). Näytteen ottaja siirtää emättimen kautta emättimen takapohjukkaan, kohdunnapukkaan ja kohdun suulle työvälineen jolla otetaan näytepala emättimen tai kohdunkaulan seinämästä. Näytteenotto ei yleensä tee kipeää mutta se voi tuntua hieman epämiellyttävältä.
Milloin papakoe tulee suorittaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen papakoe suositellaan otettavaksi noin vuosi ensimmäisen sukupuolikontaktin jälkeen tai viimeistään 25-30 vuoden iässä. Lisäksi koe tulisi uusia aina, kun ensimmäisestä seksikontaktista uuden partnerin kanssa on kulunut noin vuosi. Mikäli kumppani pysyy samana ja edellisen testin solukuva on normaali, sopivana testausvälinä pidetään kahdesta kolmeen vuotta. Papakoe tulisi suorittaa riippumatta siitä mikä ehkäisymuoto on käytössä, sillä esimerkiksi kondomi suojaa papilloomavirusinfektioilta vain noin 70 %:n varmuudella ja muut ehkäisymuodot huomattavasti heikommin. Myös HPV-rokotuksen saaneiden tulisi käydä papakokeessa, sillä 2006 markkinoille tullut rokote suojaa vain kahdelta kohdunkaulansyöpää aiheuttavalta HPV-alatyypiltä (HPV-16 ja HPV-18). Vaikka nämä kaksi alatyyppiä kattavat suuren osan (n. 70 % kaikista pahanlaatuisista solumuutoksista), harvinaisempien alatyyppien osalta rokote ei tarjoa suojaa.
Anaalipapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohdunkaulassa pahanlaatuisia limakalvomuutoksia aikaansaavat papilloomavirukset voivat siirtyä myös peräaukon limakalvolle esimerkiksi anaaliseksin aikana. Pitkäkestoinen papilloomavirusinfektio voi aikaansaada syövän esiasteita tai syöpää myös peräaukon ja peräsuolen alueella, ja siksi homoseksuaalisille miehille suositellaan anaalipapatestin suorittamista muutaman vuoden välein. Mikäli henkilö on HIV-positiivinen, koetta suositellaan suoritettavaksi vuosittain.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kohdunkaulan syövän joukkoseulonta Fimlab Laboratoriot Oy. Arkistoitu 23.7.2017. Viitattu 15.10.2019.
- ↑ Malmberg, Lari: Syövän kimpussa: Sakari Timonen toi papakokeen Suomeen, vaikka epäilijöitä riitti. Helsingin Sanomat, 18.3.2015, s. B14-B15.