Inkojenlaamakoira
| Inkojenlaamakoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Peru |
| Määrä | uhanalainen tai kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | laamapaimen, metsästys-, jäljestys- ja vahtikoira |
| Muita nimityksiä | Inca Dog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | keltainen tummin laikuin |
Inkojenlaamakoira on hyvin harvinainen tai sukupuuttoon kuollut perulainen koirarotu[1], jolla ei ole koskaan ollut FCI:n hyväksyntää.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inkojenlaamakoira oli ulkoisesti kuin skotlanninpaimenkoiran raskasrakenteinen versio. Se oli perulaisista roduista kookkain, suippokuonoinen, melko lyhytraajainen, kippurahäntäinen ja lyhytkarvainen. Väritys oli vaaleankeltainen tummin laikuin. Toisin kuin minkään muun Amerikan intiaanien heimokoiran, inkojenlaamakoiran korvat typistettiin.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotua käytettiin ensisijaisesti laamojen paimentamiseen, mutta myös metsästykseen, jäljestykseen ja vartiointiin. Paikalliset intiaanit arvostivat sitä niin paljon, että usein he muumioivat rodunedustajia ja hautasivat ne erityiseen hautapaikkaan. Vielä 1800-luvun lopulla jokaisella perulaisella paimenella oli laamakoira, mutta pian sen jälkeen populaation lukumäärä romahti. Eläintieteilijä Desmond Morris kuitenkin uskoo, että rotu saattaa yhä olla olemassa pienimmissä paikalliskylissä ja kaikkein syrjäisimmillä alueilla.[1]