Ilmestysteatteri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmestysteatteri on vuonna 1993 Heinolassa perustettu ja siellä vaikuttanut vapaa, ammatillinen teatteri. Teatterin taiteellisena johtajana toimi teatteriohjaaja Salla Aas. Ilmestysteatterin erikoisalaa oli commedia dell'arte. Teatteri tuotti myös post-draamallisia, visuaalisia näyttämöteoksia. Ilmestysteatterin esityksiä nähtiin Heinolan lisäksi vierailuesityksinä myös muualla Suomessa. Ilmestysteatteri lopetti toimintansa vuonna 2007.

Produktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bocaccio: Decamerone (1993)
  • Shakespeare: Kesäyön uni (1994)
  • Schmidt & Jones: The Fantastics (1994)
  • Milne: Nalle Puh (1995)
  • Tasajärvi/Aas: Kaiken pehmeän alla on pimeää (1995)
  • Marivaux: Harhatunteet (1996)
  • Molière: Scapinin kujeet (1997)
  • Schmidt & Jones: Tahdon, tahdon (1999)
  • Coldoni: Valehtelija (1999)

  • Dumas: Kolme muskettisoturia (2000, Heinolan Kesäteatteri)
  • Peyrefitte: Lumiprinssi (2001)
  • Shakespeare: Paljon melua tyhjästä (2001, Heinolan kesäteatteri)
  • Keane: The letters of a Matchmaker (2002)
  • Tikkanen/Aas: Äidit katsovat aina eteenpäin (2004)
  • Gozzi: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (2006)
  • Topelius/Aas/Lukka: Prinsessa Ruusunen (2007)
  • Hako: Luukku (2007)

Teatterissa toimineita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmestysteatterin produktioissa ovat näytelleet muun muassa Heidi Aho, Ida Backer, Mari Brun, Seija Hinkkanen, Eero Järvinen, Tommi Kainulainen, Antti Knuutila, Eeva Kuusela, Ville-Matti Kuusela, Jori Lahtinen, Pauliina Lampinen, Mikko Leppilampi, Vallu Lukka, Tarja Markus, Tommi Mujunen, Harri Peltonen, Heikki Peltonen, Kikka Pohjaväre, Petri Pullinen, Vesa Repo, Jari Salokangas, Sami Siltala ja Ari Suzuki.

Visuaalisesta ilmeestä vastasivat valosuunnittelija Harri Peltonen, pukusuunnittelijat Anna Vilppunen, Petra Kortelainen ja Ilona Jussila, sekä erikoismaalari Pauliina Lampinen.

Musiikkia produktioihin ovat säveltäneet Vallu Lukka, Ville-Matti Kuusela, Antti Knuutila ja Harri Peltonen. Koreografina toimi Tuulikki Pohjola.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]