Ilmari Relander

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääkärimerkki Jääkärieversti
Ilmari Relander
Ilmari Relander

Ilmari Relander (24. maaliskuuta 1894 Helsinki18. marraskuuta 1932) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat seminaarinjohtaja, filosofian tohtori Karl Adolf Oskar Relanler ja Bertha Wiiger. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hilja Karin Montellin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1912–1915 ja suoritti lainopin alkututkinnon. Hän toimi Karjalaisen osakunnan kansanvalistustoimikunnan sihteerinä vuosina 1913–1914. Relander suoritti hyökkäysvaunukurssin Hämeenlinnassa vuonna 1922 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1924–1926 sekä teki opintomatkan Puolaan vuonna 1924.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 10. helmikuuta 1916, josta hänet komennettiin erikoistehtäviin Suomeen 2. toukokuuta 1916. Tällä komennuksellaan hän oli mukana räjäyttämässä Venäläisten sotilastarvikevarastoa Kilpisjärvellä 7. kesäkuuta 1916. Saksaan hän palasi 18. kesäkuuta 1916 ja hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1916 takaisin 3. komppaniaan.[1][2]

Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.

Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon uudestaan 17. elokuuta 1916 ja hänet komennettiin erikoiskursseille Berliiniin ja Kieliin, josta hänet komennettiin edelleen Suomeen.[1][2] Hän joutui 2. lokakuuta 1916 Jyväskylässä venäläisten santarmien pidättämäksi ja hänet kuljetettiin Helsinkiin, josta edelleen 19. lokakuuta hänet siirrettiin Pietariin Spalernajan vankilaan.[3] Spalernajasta hän vapautui Venäjän vallankumouksen puhjettua 12. maaliskuuta 1917.[3] Vankilasta vapauduttuaan hän suunnisti kulkunsa takaisin Saksaan, jonne hän saapui 20. toukokuuta 1917 ja hänet sijoitettiin hänelle tuttuun pataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Relander Spalernajan vanki numero 119
Katso myös: Suomen sisällissota

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan päälliköksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 1. eskadroonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Terijoella ja Kaislahden taisteluihin Inossa ja Koivistolla. Hän haavoittui Kaislahdessa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Relander toimi sisällissodan jälkeen kesällä 1918 varsinaisen virkansa ohella Terijoen poliisimestarina ja palveli edelleen varsinaisessa toimessaan edelleen päällikkönä Karjalan ratsujääkärirykmentin l. eskadroonassa. Hänet siirrettiin 28. syyskuuta 1918 adjutantiksi Lapin ryhmän 1. pataljoonaan, josta hänet komennettiin 25. tammikuuta 1919 Kadettikoulun johtajan käyttöön ja siirrettiin 11. maaliskuuta 1919 päälliköksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 1. eskadroonaan. Hänet siirrettiin 10. tammikuuta 1920 talouspäälliköksi Hämeen ratsurykmenttiin. Ratsuväkiprikaatin intendentiksi hänet komennettiin 12. tammikuuta 1921, josta hänet siirrettiin 3. toukokuuta 1921 Ratsuväen aliupseerikoulun johtajaksi. Aliupseerikoulusta hänet siirrettiin 13. heinäkuuta 1926 Yleisesikuntaan, missä hänet sijoitettiin 28. elokuuta 1926 yleisesikunnan ulkomaantoimiston päälliköksi ja toimi edellä mainitun tehtävän ohella sotilasasiamiehenä Virossa ja Latviassa 14. kesäkuuta 1930 – 1. syyskuuta 1931 välisen ajan. Yleisesikunnassa hän hoiti vuosina 1927–1931 myös osasto 2:n päällikön tehtäviä viransijaisuuksina. Relander siirrettiin l. syyskuuta 1931 komentajaksi Hämeen ratsurykmenttiin.[1][2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Relander toimi 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1919–1920 ja Ratsuväkiprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1921 sekä Yleisesikunnan kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1928 ja jäsenenä vuosina 1929–1931. Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsenenä hän toimi vuonna 1923 ja oli Suomen armeijan edustajana Lundin taistelun 250-vuotisjuhlassa vuonna 1926.[1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auer, Into: Kalterijääkärit III. WSOY: Porvoo 1935,
  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. a b Auer 1935: 47-53,
  4. Jernström 1933: 148.