Hyvesignalointi
Hyvesignalointi (engl. virtue signalling)[1] on yhteiskunnallisten tai poliittisten mielipiteiden ilmaisemista siinä tarkoituksessa, että kuulijat pitäisivät puhujaa hyvänä ihmisenä.[2] Joskus termiä moraaliposeeraus käytetään samassa merkityksessä.[3]
Käsitettä käytetään väheksyvässä ja halventavassa tarkoituksessa. Sillä vihjataan siihen, että puhujalla olisi salattuja motiiveja, hän olisi tekopyhä,[1] eikä hän aidosti uskoisi asiaan, jota hän julkisesti sanoo tukevansa. Hyvesignaloivia ihmisiä ja yrityksiä on syytetty suosittujen muotivirtausten mukaan hyppäämisestä kuitenkin tarjoten pelkkiä onttoja tuen ilmauksia.[4] Hyvesignaloinnista syytetyn ei katsota tekevän kannattamansa asian eteen välttämättä mitään, vaan hän olettaa sen riittäväksi, että hän vain asemoi itsensä hyveelliselle puolelle.[4][5]
Hyvesignaloinnista on 2010-luvun puolivälistä alkaen syytetty lukuisia julkisuuden henkilöitä, poliitikkoja ja yrityksiä eri yhteyksissä, kuten Black Lives Matter -liikkeen suhteen.[4] Termiä käyttävät haukkumasanana usein oikeistolaiset, jotka vastustavat poliittista korrektiutta sekä liberaalien moraalisaarnoja esimerkiksi rasismista, seksuaalisesta häirinnästä ja ilmastonmuutoksesta.[4]
Termin keksijäksi on joskus esitetty brittiläistä lehtimiestä James Bartholomew’ta, joka käytti sitä The Spectator -lehden artikkelissa vuonna 2015. Termin käytöstä löytyy kuitenkin vanhempiakin esimerkkejä akateemisessa kirjallisuudessa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lehmusvesi, Jussi: Hyvesignalointi, moraaliposeeraus – Suomessa on käynnissä tekopyhyysjahti, joka tuottaa kieleemme oudolta kuulostavia sanoja Helsingin Sanomat. 29.6.2019. Viitattu 29.5.2021.
- ↑ Virtue signalling Oxford Learner's Dictionaries. Oxford University Press. Viitattu 29.5.2021.
- ↑ Päivi Vähäkangas: Voitaisiinko jo lakata puhumasta moraaliposeerauksesta? Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 20.6.2023.
- ↑ a b c d e Stollznow, Karen: ‘Virtue signalling’, a slur meant to imply moral grandstanding that might not be all bad The Conversation. 28.9.2020. Viitattu 29.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Bartholomew, James: Easy virtue The Spectator. 18.4.2015. Viitattu 29.5.2021. (englanniksi)