Hyönteiskato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hyönteiskato tarkoittaa hyönteisten määrän vähenemistä ja hyönteislajien sukupuuttoa. Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan saksalaisten luonnonsuojelualueiden lentävien hyönteisten määrä on vähentynyt yli 75 prosenttia viimeisen 25 vuoden aikana. Suomessa samanlaista hyönteisten joukkokatoa ei ole havaittu, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa on havaittu mehiläiskatoa ja monet päiväperhoset ovat taantuneet voimakkaasti Etelä-Englannissa.[1]

Mehiläiskannat ovat romahtaneet Yhdysvalloissa jopa 30 prosentilla viime vuosina. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että tuholaishyönteisten torjuntaan käytetyt neonikotinoidit aiheuttavat mehiläisten joukkotuhoa. Myös rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatilla on haitallisia vaikutuksia mehiläisten keskushermostoon jo tavanomaisilla pitoisuuksilla[2]. Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan neonikotinoidit eivät hajoa luonnossa aineen valmistajien esittämällä nopeudella. Lisäksi ne leviävät käsitellyistä kasveista mehiläisten ja siitepölyn mukana myös lähistön käsittelemättömiin kasveihin. Mehiläiset kuljettavat neonikotinoidia sisältävää siitepölyä myös pesäänsä, jossa se leviää muihin mehiläisiin.[3]

Lokakuussa 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan hyönteiskadolla voi olla aiemmin ymmärrettyä laajempia vaikutuksia, koska monet eri hyönteissyöjät käyttävät samankaltaista ravintoa.[4] Esimerkiksi surviaissääsket ovat monen pedon mieliruokaa, ja niiden kantojen romahtaminen voisi saada aikaan uudenlaisen ekokatastrofin.[5][6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kauhanen, Hannu: Luontopihoille ja hyönteishotelleille on nyt tarvetta enemmän kuin koskaan Karjalainen. 20.10.2017. Viitattu 6.10.2019.
  2. Herbert, LT & Vázquez, DE & Arenas, A & Farina, WM: Effects of field-realistic doses of glyphosate on honeybee appetitive behaviour.. Journal of Experimental Biology, 1.10.2014, 217. vsk, nro 19, s. 3457–3464. doi:10.1242/jeb.109520. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.10.2019. (englanniksi)
  3. Kammonen, Teemu: Mehiläisten joukkotuho: Ihminen varmuudella syyllinen, todiste myös glyfosaatista Uusi Suomi. 6.7.2015. Viitattu 6.10.2019.
  4. Eero J. Vesterinen, Kari M. Kaunisto, Thomas M. Lilley: A global class reunion with multiple groups feasting on the declining insect smorgasbord. Scientific Reports, 2020-12, nro 1, s. 16595. PubMed:33024156. doi:10.1038/s41598-020-73609-9. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Hyönteiskato nakertaa ravintoverkkojen perustaa – samalla lautasella käyvien saalistajien kirjo yllätti tutkijatkin Yle Uutiset. Viitattu 9.10.2020.
  6. Turun yliopisto: Lintujen, lepakoiden ja sudenkorentojen päällekkäinen ruokavalio voi muodostua haitaksi hyönteiskadon yhteydessä Mediatiedote. 08.10.2020. Turun yliopisto. Viitattu 9.10.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.