Hjálmþérin ja Ölvirin saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hjálmþérin ja Ölvirin saaga [hjaulmthjerin] (isl. Hjálmþés saga ok Ölvis) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Saaga kertoo Mannheimin (isl. Mannheimar) kuninkaan pojaksi kutsutun Hjálmþérin ja tämän ystävän Ölvirin seikkailuista, joihin nämä ajautuvat Hjálmþérin äitipuolen asettaman kirouksen vuoksi. Hjálmþérin ja Ölvirin saaga luetaan yleensä niin kutsuttuihin muinaissaagoihin, mutta saagalla on yhtäläisyyksiä myös kotoperäisiin ritarisaagoihin. Hjálmþérin ja Ölvirin saaga on yksi nuorimmista muinaissaagoista. Se on todennäköisesti kirjoitettu vasta 1400-luvulla. 1300-luvulta on kuitenkin säilynyt Hjálmþérin tarinaan liittyvää rímur-runoutta (Hjálmþés rímur), minkä perusteella on oletettu, että tarinasta on ollut myös alkuperäisempi versio, joka olisi kirjoitettu vuoden 1300 tietämillä. [1] Hjálmþérin ja Ölvirin saagaa ei ole suomennettu.

Hjálmþérin ja Ölvirin saaga lähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena muinaissaagana Hjálmþérin ja Ölvirin saaga luetaan niin kutsuttuihin seikkailusaagoihin (saks. Abenteuersaga). Saaga muistuttaa juonensa ja tapahtumapaikkojensa osalta hyvin paljon myös kotoperäisiä ritarisaagoja. Niiden tavoin Hjálmþérin ja Ölvirin saagassa mainitaan useita eksoottisia paikkoja, kuten Syría ja Arabía, ja saagahahmoilla on nimiä, jotka eivät ole skandinaavista alkuperää (esim. Ptólómeus). Saagan sisällön ja tyylin perusteella Hjálmþérin ja Ölvirin saaga on katsottu sen saaneen vaikutteita monenlaisista lähteistä, alkaen muista muinais- ja kotoperäisistä ritarisaagoista eurooppalaiseen kirjallisuuteen. Saagalla on myös kansansatumaisia piirteitä, ja siinä esiintyy monia tarina-aihelmia. Useilla motiiveilla on vastaavuutensa joko skandinaavisessa tai kelttiläisessä perinteessä. Saaga on muunnelma niin sanotusta äitipuolisadusta. [2]

Hjálmþérin ja Ölvirin saaga suurvalta-ajan Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hjálmþérin ja Ölvirin saagaa pidetään tutkimuksessa lähinnä ”valhesaagana” (isl. lygisaga) eli puhtaasti fiktiivisena teoksena, joka ei kerro todellisista tapahtumista. Siitä huolimatta saagasta kiinnostuttiin suurvalta-ajan Ruotsissa. Koska ruotsalaiset eivät tuolloin enää ymmärtäneet muinaissaagojen kieltä, muinaisislantia, saaga ilmestyi Johan Fredrich Peringskiöldin kääntämänä vuonna 1720 (Hialmters och Olvers saga, Stockholm: Horrn). Saagan kääntämisen ja julkaisemisen motiivina oli tuolloin nimenomaan saagan historiallinen arvo: sen katsottiin kuvaavan Ruotsin muinaista ja loistokasta menneisyyttä. Olof Rudbeck katsoi saagassa mainitun Mannheimarin vastaavan muinaista Atlantista eli hänen näkemyksensä mukaisesti Ruotsia. [3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Harris, Richard. 1993. Hjálmþés saga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 285–286.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Harris 1993, 285; Busch 2004 [2002], 126; Simek & Hermann Pálsson 2007, 182.
  2. ↑ Harris 1993, 285; Simek & Hermann Pálsson 2007, 182.
  3. ↑ Harris 1993, 285; Busch 2004 [2002], 126; Kanerva 2015.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hjalmters ok Ölvers saga . Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829–1830. Fornaldar sögur Nordrlanda, 3. Kaupmannahöfn: [s.n.], 453–518.
  • Hjálmþés saga . Teoksessa Guðni Jónsson (toim.). 1954. Fornaldar sögur Norðurlanda, 4. Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan, 179–243.
  • Peringskiöld, Johan Fredrich (toim. & käänt.). 1720. Hjalmters och Olvers saga. Stockholm: Horrn.
  • The Saga of Hjalmther and Olvir , käänt. Ralph O'Connor. Teoksessa Ralph O’Connor (käänt.). 2002. Icelandic Histories & Romances . Stroud: Tempus: Stroud, 65–102.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hjálmþérin_ja_Ölvirin_saaga&oldid=20946065”