Heraldinen selitys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heraldinen selitys eli vaakunaselitys (blasonointi) on heraldiikassa vakiintunut tapa kuvata vaakuna tai lippu sanallisesti siten, että heraldiikkaan perehtynyt taiteilija voi piirtää kuvan oikein uudestaan näkemättä mallia. Muodoltaan se on jossain määrin kapulakielistä, mutta myös runollista.

Heraldisen selityksen merkitys on siinä, että mikä tahansa heraldinen kuvio voidaan piirtää sen pohjalta pelkän sanallisen selostuksen mukaan. Heraldisen selityksen vahvuus on nimenomaan sen täsmällisyys: näin eliminoidaan ”prototyyppikuvan” tarve, joka voisi tehdä tunnuksen replikoinnin hankalaksi vaikkapa suusanallisen selostuksen pohjalta. Samoin se pakottaa vaakunan suunnittelijan täsmällisyyteen, selkeään ilmaisuun sekä hyvään heraldiseen tyyliin – heraldisen tyylin perusvaatimus on se, että ystävä kyetään erottamaan vihollisesta nuolenkantaman (200 m) päästä pelkän vaakunakilven perusteella.

Selitysjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensin vaakunasta selitetään kilpi ja kaikki siinä oleva, sitten kypärä mahdollisine kaulakoruineen, kypäränpeite ja lakipunos, kypäränkoriste. Tämän jälkeen tulevat taisteluhuuto (milloin se kuuluu vaakunaan), kilvenkannattajat ja jalusta, vaali- eli tunnuslause ja lopulta kilven tausta.

Kilven selitysjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensin selitetään itse kilpi. Kilven muotoa ei heraldiikassa selitetä, vaan sen päättää kulloinenkin piirtäjä. Kilvestä kerrotaan sen päävärit (tinktuurit), kilven jaot, airutkuviot ja varsinaiset tunnukset, tässä järjestyksessä. Jos kilven osissa on erikseen selitettävää, selitetään seuraavassa järjestyksessä:

selitysjärjestys selitysjärjestys selitysjärjestys selitysjärjestys selitysjärjestys

Huomattava on, että sanoja ”oikea” ja ”vasen” käytetään heraldisissa selityksissä ikään kuin kilpeä edessään kantavan henkilön kannalta katsoen, jolloin ne ovat päinvastoin kuin ne näkyvät katsojalle. Esimerkiksi keskimmäisessä yllä olevista kuvioista sanotaan siis kentän 1 olevan ”oikealla” ja kentän 2 ”vasemmalla”.

Esimerkkejä heraldisesta selityksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keravan vaakuna

Oheisen Keravan vaakunan heraldinen selitys voisi olla: Sinisellä kilvellä kultainen yläreunastaan lohenpyrstökoroinen hirsi. Kaupungin sivuilla on samansisältöinen, mutta vähän vähemmän tyylikäs ilmaisu: Sinisessä kentässä kultahirsi, jonka yläreuna on lohenpyrstökoroinen.

Skotlanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin vaakuna

Oheisen Skotlannin vaakunan heraldinen selitys voisi olla: Kultaisella kilvellä pystyyn noussut leijona liljakoroisessa aitauksessa, kaikki punaista, paitsi leijonan varukset siniset. (Or, a Lion rampant Gules within a double tressure flory-counter-flory or the Second). .

Itä-Uusimaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheisen Itä-Uudenmaan vaakunan vaakunaselitys on Sinisellä kilvellä kolme hopeista liekkiä." Mukaan on liitetty myös toinen selitystä vastaava vaakuna.
Itä-Uudenmaan vaakuna Toinen näkemys Itä-Uudenmaan vaakunasta
Jälkimmäinen versio on Itä-Uudenmaan maakuntavaltuuston usean luonnoksen joukosta hyväksymä vaakuna. Siinä liekin malli on saatu Iisalmen maalaiskunnan vaakunasta, jossa muodon tunnistaminen liekiksi on helppoa johtuen niiden sijainnista kynttilöiden päissä. Liekkikuviota ei kuitenkaan ole mitenkään täsmällisesti määritelty, joten virallinen vaakuna on mahdollistaa piirtää useammalla eri tavalla heraldista selitystä noudattaen. Toisen esimerkin vaakunan liekit muistuttavat kuitenkin kaasuliekkiä, jollainen syntyy muun muassa suokaasun eli metaanin palaessa. Mikäli vaakunaselitystä olisi täsmennetty muotoon ”sinisellä pohjalla kolme hopeista aarnivalkean liekkiä”, selitys olisi ollut yksikäsitteinen. Halutun lopputuloksen saamiseksi täsmällinen ja yksikäsitteinen vaakunaselitys on siis välttämätön.

Aiheesta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaakunaselitys, Kimmo Kara, Helsinki 1989, ISSN 0784-7602