Hengityskoulu
Hengityskoulu on hengityssairaille suunnattu hoito- ja kuntoutusmuoto, jonka tavoitteena on valmentaa ja tukea pitkäaikaisesta hengityselinten sairaudesta (astma, keuhkoahtaumatauti) kärsiviä henkilöitä suoriutumaan arkielämästään mahdollisimman hyvin. Hengityskoulun idea tuli Suomeen 1970-luvulla selkä- ja niskakoulujen mukana. Niiden tarkoituksena lisätä tietoa tuki- ja liikuntaelinten toiminnasta sekä opettaa oikeaa liikuntaa ja aktiivisuutta kiputilojen ja toiminnanvajavuuksien ehkäisemiksi. Nykyisin hengityssairauksien hoitoon ja kuntoutukseen liittyen pyritään tukemaa oikeaa hengitystekniikka ja kiinnittämään huomiota muihin hengityselimistön toimintaan vaikuttaviin tekijöihin lääkitys, tupakoinnin lopettaminen, painonhallinta, liikunta, rentoutuminen sekä erilaiset psykososiaaliset seikat. Kaikkeen potilasohjaukseen pitäisi sisältyä sellaista potilasohjausta ja sairautta koskevan ensitiedon antamista, johon hengityskoululla tehostetusti pyritään.
Hengityskoulu Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjoismaiden terveyspalvelujärjestelmät ovat laajasti ottaen hyvin samanlaisia, koska yhteiskunnat ja niiden terveysongelmat ovat varsin yhdenmukaisia. Väestön ikääntymisen myötä pitkäaikaissairaiden määrät ovat kaikissa maissa kasvussa ja terveydenhuollon strategioissa nämä kysymykset saavat yhä merkittävämmän aseman. Erityisesti keuhkoahtaumatauti (KAT), pääasiassa tupakoinnin aiheuttama hitaasti etenevä hengityselinten sairaus, on ilmaantuvuudeltaan voimakkaassa kasvussa. KAT-potilaiden hoidon jatkuvuutta ja tehoa pyritään kaikissa maissa lisäämään hoitoa ja kuntoutusta tukevalla ohjauksella, joka erityisesti Ruotsissa on saanut hengityskoulun muodon ja nimen.
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kummankaan yleisimmän hengityselinten sairauden – astman ja keuhkoahtaumataudin – käyvän hoidon suosituksessa[1] ei ole mainintaa hengityskoulusta hoidon tai kuntoutuksen menetelmänä, ja ylipäätään potilasohjauksen tai ns. psykososiaalisen kuntoutuksen palvelujen ei katsota ainakaan nykyisten tutkimusten mukaan olevan vaikuttavaa. Pitkäaikaissairauksien hoitoon luonnollisesti liittyy tarvittavan hoidon omatoimisen toteutuksen ohjaus ja seuranta.
Esimerkiksi Savonlinnan keskussairaalassa järjestetään kaikille uusille astma- ja keuhkoahtaumatautipotilaille puolen päivän pituinen sairautta, sen vaikutuksia, hoitoa ja kuntoutusta selvittävä ryhmämuotoinen hengityskoulu, jonka vetää sairaalan fysioterapeutti ja jota jatkaa KAT-potilaiden osalta sairaalassa toimiva kuntoutusohjaaja.
Suomessa hengityskouluksi sanotaan myös rentoutumistekniikkoihin ja kehotietoisuuteen liittyviä harjoituksia, joilla ei ole yhteyttä hengityssairauksien hoitoon tai varsinaiseen hengityskuntoutukseen.
Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsissa sairaaloiden keuhkoahtaumaa sairastaville henkilöille järjestämä kuntoutus on käytännössä hengityskoulujakso (KOL-skolan), joka kuuluu kaikkien 22 keuhkopoliklinikan ohjelmaan.
KOL-työryhmään kuuluvat
- fysioterapeutti
- lääkäri
- sairaanhoitaja
- sosiaalityöntekijä
- ravitsemusterapeutti
- toimintaterapeutti
Ruotsalaisen hengityskoulun sisältö on esimerkiksi Karoliinisessa sairaalassa[2] seuraava
- keuhkojen rakenne
- mitä KAT (keuhkoahtaumatauti) on
- hengitystekniikka
- ravinto ja terveys
- voimia säästävät tekniikat
- elää KAT:in kanssa
- KAT:in lääkehoito
- lääkkeiden käytön tekniikka
- omaisten ja järjestöjen tapaaminen
Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norjan vuonna 2001 voimaan tulleen terveydenhuoltolainsäädännön mukaan erikoissairaanhoidon tehtävänä on potilaiden ja heidän omaistensa valmentaminen ja elämänhallinnan lisääminen. Tältä pohjalta sairaaloihin on perustettu erityisiä opetuksen ja elämänhallinnan keskuksia (lærings- og mestringssentre). Ensimmäinen opetuksen ja elämänhallinnan keskus perustettiin vuonna 1997 ja vuoden 2004 lopussa keskuksia oli jo kolmisen kymmentä.[3]
Tanska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskan terveydenhuoltojärjestelmässä hengityselinsairaiden hengityskoulutyyppinen palvelu määritellään yleisenä potilasohjauksena[4], joka tulisi toteuttaa kolmessa vaiheessa
- 2–4 noin puolen tunnin jaksoa, jossa käsitellään potilaan tilanteen ja vastaanottokyvyn mukaan valittuja sairautta ja sen hallintaa koskevia aiheita
- 4–8 hoidonopetusjaksoa
- 3–6 kuukauden välein järjestettävät seurantatapaamiset, joissa tarkistetaan muun muassa lääkkeiden käytössä tarpeellinen inhalaatiotekniikka
Kokeiluvaiheessa on myös erityinen hengityskoulumalli, jossa hyödynnetään Stanfordin yliopistossa kehitettyä kroonisten sairauksien hallinnan opetusohjelmaa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- KOL Kronisk Obstruktiv Lungesygdom. Sundhedsstyrelsen, 2006. ISBN 87-7676-392-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.kaypahoito.fi
- ↑ Karoliinisen sairaalan kotisivu
- ↑ http://www.aker.uio.no/LMS_Ideologi_Methode.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ KOL – Kronisk Lungesygedom 2006