Hemi (kemia)

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hemin rakennekaava
3D-malli hemimolekyylistä

Hemi tai hemiini[1] kuuluu kelaatteihin ja sitä on ihmiselimistössä hemoproteiineissa. Hemoproteiineja ovat muun muassa hemoglobiini, myoglobiini ja elektroninsiirtoketjussa toimiva sytokromi. Hemin keskusatomina toimii Fe2+-ioni, joka sitoutuu neljällä sidoksella polyfunktionaaliseen ligandiin, jona toimii protoporfyriini IX. Rauta(II)-ioni muodostaa lisäksi kaksi sidosta hemoproteiinin polypeptidiketjujen aminohappojen sivuketjujen kanssa. Happimolekylin sitoutuessa hemiin, rauta-ionin yksi sidos peptidiin katkeaa ja muodostuu sidos hapen ja rauta-ionin välille. Kaikki rauta-ionin muodostamat sidokset hemissä ovat koordinaatiosidoksia.

Happea sitovissa hemoproteiineissa eli myoglobiinissa ja hemoglobiinissa keskusatomina toimivan raudan hapetusluku on aina kaksi. Sen sijaan sytokromien normaaliin toimintaan kuuluu raudan hapetusluvun vaihtelut +II:n ja +III: n välillä. Syanidi-ionin vaarallisuus perustuukin siihen, että se sitoutuu kolmiarvoiseen hemirautaan estäen näin sytokromia palautumasta pelkistyneseen muotoon ja siten keskeyttäen soluhengityksen.

Ihmisessä hemioxygenaasi-entsyymi hajottaa hemi-molekyylin ensin biliverdiiniksi joka edelleen hajotetaan entsymaattisesti bilirubiiniksi.

[muokkaa] Lähteet

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 178. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.


Tämä biokemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Henkilökohtaiset työkalut