Heimo Pihlajamaa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Heimo Tuomo Elias Pihlajamaa (s. 10. helmikuuta 1936 Veteli) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä, joka on asunut 1960-luvun puolestavälistä asti Alankomaissa[1].
Pihlajamaa on suomentanut muun muassa Jack Londonin, John Updiken ja Daniel Sheldonin teoksia.
2000-luvulla Pihlajamaa on julkaissut omakustanteena kahdeksan kirjaa, joissa kotikunta Veteli on vahvasti mukana.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yksin tein. Tammi 1966
- Kafuri. Otava 1968
- Talven ohjelma. Otava 1969
- Toukokuu. Otava 1970
- Elämää Länsi-Venäjällä, romaani. Otava 1971
- Mimosa. Otava 1976
- Aurinkokaste. Otava 1988
- Primula. Otava 1991
- Onni on vaarallista : hollanninkielisen nykyrunon antologia, suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Nihil interit, Helsinki 2002
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heimo Pihlajamaa SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sipilä, Riitta: Vai laulaisinko rakkaudesta?. (Pihlajamaan haastattelu.) Suomen Kuvalehti, 1970, nro 27, s. 34. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 21.11.2020.
- ↑ Veteli vahvasti mukana Heimo Pihlajamaan teoksissa Perhojokilaakso. 2019. Viitattu 13.6.2020.
| ||||||||||||||
