Hakavillakas
| Hakavillakas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Villakkaat Lymantriidae |
| Suku: | Arctornis |
| Laji: | l-nigrum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Arctornis l-nigrum |
|
| Katso myös | |
Hakavillakas (Arctornis l-nigrum) on lähes täysin valkoinen yöperhoslaji. Suomessa se on erittäin harvinainen harhailija.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakavillakas on valkoinen, hieman silkinhohtoinen ja siiviltään läpikuultava perhonen. Ainoana siipikuviona etusiivessä on musta L-kirjaimen muotoinen laikku. Takasiivet ovat puhtaanvalkoiset samoin ruumis. Tuntosarvet ovat valkoiset tai kellertävät. Raajat ovat valkoiset mustilla poikkivöillä. Siipiväli on koiraalla 37–47 mm ja naaraalla 48–56 mm.[1][2][3]
Samannäköinen laji on valkovillakas (Leucoma salicis), jolla on kuitenkin mustat tuntosarvet eikä lainkaan siipikuvioita.
-
♀ -
♂
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakavillakkaan levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Etelä- ja Keski-Euroopan, Tanskan, aivan eteläisimmän Ruotsin ja Baltian kautta idässä Japaniin saakka.[3] Suomesta hakavillakas on tavattu ainoastaan parikymmentä kertaa, ensimmäisen kerran syyskuussa 2001 Virolahdelta.[4] Perhoset lentävät kesäkuun lopusta heinäkuun lopulle ja lämpiminä kesinä saattaa syntyä osittainen toinen sukupolvi elo-syyskuussa.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakavillakkaat elävät erityisesti jaloja lehtipuita kasvavissa lehtimetsissä. Se on paikallinen, ja yksilöitä tavataan vain harvoin tavallisen elinympäristön ulkopuolella. Yksilöt oleskelevat tavallisesti korkealla latvustoissa ja lepäävät päivisin lehtien alapinnoilla. Häirittynä ne lennähtävät pieniä matkoja. Lento alkaa illan hämärryttyä, ja koiraat tulevat valolle, naaraat hyvin harvoin.[3]
Naaras munii 100–300 munaa, jotka kuoriutuvat vajaata paria viikkoa myöhemmin. Toukat piilottelevat lehtien alapinnoilla kunnes siirtyvät talvilevolle käärityn lehden sisään. Vanhemmat toukat ovat nopealiikkeisiä ja oleskelevat lehdillä piilottelematta itseään. Täysikasvuiset toukat koteloituvat seuraavana vuonna touko-kesäkuun vaihteessa yhteensidottujen lehtien väliin. Tarpeeksi kuumina kesinä koko perhosen kehitys munasta aikuiseksi voi tapahtua yhdessä kuukaudessa.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö monien eri lehtipuiden lehtiä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 433–435
- ↑ Suomen perhostutkijain seura: hakavillakas (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)