HMS Vanguard (1787)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Ranskan vallankumoussodissa ja Napoleonin sodissa palvelleesta Arrogant-luokan linjalaivasta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Vanguard.
HMS Vanguard
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Deptfordin telakka
Kölinlasku 16. lokakuuta 1782
Laskettu vesille 6. maaliskuuta 1787
Palveluskäytöstä romutettu 1821
Tekniset tiedot
Uppouma 1644 bm
Pituus 51 m
Leveys 14,2 m
Syväys 6,0 m
Koneteho täystakiloitu purjealus
Aseistus tykkikansi:
28 32 naulaista tykkiä
ylempi tykkikansi:
28 18 naulaista tykkiä
puolikansi:
14 9 naulaista tykkiä
etukansi:
4 9 naulaista tykkiä

HMS Vanguard oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Arrogant-luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva. Alus tilattiin 9. joulukuuta 1779 Deptfordin telakalta, jossa sen köli laskettiin 16. lokakuuta 1782. Alus laskettiin vesille vasta 6. maaliskuuta 1787, koska maa ei ollut sodassa ja rakennusajan annettiin venyä. Aluksen rakentamis- ja varustelukustannukset olivat yhteensä 39 116 puntaa 12 shillinkiä ja 10 pennyä, josta 33 066 puntaa kului runkoon, mastoihin ja telakointiin. Loput 6 050 puntaa käytettiin takilointiin ja varustamiseen.

Aluksen valmistamiseen käytettiin noin 4 318 kuutiometriä puuta, mistä noin 92 prosenttia oli tammea. Aluksen aseistuksena oli alakannella 28 kappaletta lyhyitä 32 naulan karronadeja, yläkannella 28 kappaletta pitkiä 18 naulan tykkejä, puoli- ja etukansilla kahdeksantoista pitkää yhdeksän naulan tykkiä. Aluksen täyslaidallinen oli 7811 naulaa rautaa.

Valmiina reserviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesillelaskun jälkeen alus siirrettiin 16. maaliskuuta alavirtaan Woolwichiin, jossa se neljä päivää myöhemmin telakoitiin kuparoitavaksi ja valmisteltavaksi Portsmouthiin siirtoa varten. Kuparoinnin kustannukset olivat 1331 puntaa. Alus laskettiin uudelleen vesille 4. huhtikuuta, johon mennessä oli käytetty lisävaroja 854 puntaa erilaisiin hankintoihin.

HMS Vanguard aloitti purjehduksensa 11. toukokuuta ja se saapui 31. toukokuuta Portsmouthiin, jossa se asetettiin reserviin aina vuoteen 1790 saakka.

Ensimmäisen kerran palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Vanguard siirrettiin 14. kesäkuuta 1790 telakalle, jossa aluksen pohjan kuparointi tarkastettiin ja tehtiin tarpeelliset korjaukset. Alus varustettiin palvelukseen siirtoa varten, johon käytettiin varoja 4339 puntaa. Se astui 22. kesäkuuta ensimmäisen kerran palvelukseen päällikkönään Sir Andrew Hammond. Alus oli palveluksessa, kunnes sen päällikkö poisti sen palveluksesta siirtyessään HMS Bedfordille. Se oli Portsmouthissa reservissä seuraavat kahdeksantoista kuukautta.

Ranskan vallankumoussodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoastaan kaksikymmentä päivää sodanjulistuksen jälkeen 21. helmikuuta 1793 HMS Vanguard palasi palvelukseen päällikkönään John Stanhope. Aluksen miehistön kerääminen aloitettiin ja aluksen pääsyä telakalle nopeutettiin. Se sijoitettiin telakalle 26. huhtikuuta, jossa sen pohja todettiin lähes uudenveroiseksi. Alus palasi telakalta jo seuraavana päivänä ja se siirrettiin varustettavaksi. Täydennyksiin ja korjauksiin kului kaikkiaan 2284 puntaa runkoon ja mastoihin ja 3875 puntaa takilaan ja varastoihin.[1]

HMS Vanguard siirtyi 18. kesäkuuta satama-alueelta ankkuriin Spitheadiin odottamaan käskyjä. Alus palveli aluksi Kanaalin alueella, josta se palasi syksyllä Spitheadiin. Aluksen päällikön sijaisena palveli loman ajan 17. joulukuuta -15. tammikuuta 1794 Isaac Schomberg.[1]


Napoleonin sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Vanguard määrättiin sodan puhjetessa toukokuussa 1803 Länsi-Intiaan. Perille saavuttuaan alus purjehti yhdessä HMS Cumberlandin kanssa San Domingon edustalla valvoen Cap Françoisin sataman saartoa.[2]

HMS Vanguard havaitsi 30. kesäkuuta Ranskan laivaston 40-tykkisen fregatin Creolen matkalla St. Nicholas Moleen. Alus yhdessä HMS Cumberlandin kanssa aloittivat takaa-ajon estääkseen ranskalaisaluksen pääsyn Tortugan saaristoon. Ranskalaiskapteeni J. LeBastard antautui muutaman laukauksen jälkeen. Valtausmiehistöjen noustessa alukseen todettiin ranskalaisaluksen miehistössä ja sen mukana olleiden 500 sotilaan kärsivän keltakuumeesta, mikä selvitti heikon taistelutahdon. Laivasto lunasti vallatun aluksen, mutta se upposi matkalla Englantiin.[3]

HMS Vanguard, HMS Bellerophon, HMS Theseus, HMS Aeolus ja HMS Tartar ajoivat 25. heinäkuuta takaa Ranskan laivaston fregattia Dusquesneä. Takaa-ajajat valtasivat aluksen pienen taistelun jälkeen, jolloin yksi mies sai surmansa ja toinen haavoittui HMS Vanguardilla. Alus valtasi 4. syyskuuta Papillonin St. Marcin edustalla.[4]

HMS Vanguard määrättiin joulukuussa liittymään John Blighin osastoon saartamaan San Domingoa. Aluksen puuttuminen ei kuitenkaan estänyt Blighin toimia ja sen siirto tuli tarpeettomaksi saaren valtauksen jälkeen.[4]


Palveluksen loppuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Vanguardin palattua Itämereltä aluksen päällikkö poisti sen palveluksesta 14. joulukuuta 1808. Alus palasi palvelukseen 27. tammikuuta 1809 päällikkönään H. R. Gilyn, joka poisti aluksen palveluksesta 15. marraskuuta 1811 Plymouthissa.[5]

HMS Vanguard oli sijoitettuna reserviin ja se oli ankkuroituna Hamoazessa aina vuoteen 1814, jolloin se määrättiin vastaanottoalukseksi. Sodan Ranskaa vastaan loputtua 1815 alus muutettiin ruutiproomuksi. HMS Vanguard romutettiin 1821.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goodwin, Peter: Nelson's Ships - A History of the Vessels In Which He Served 1771 - 1805, s. 167-178. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-742-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Goodwin, Peter s. 168
  2. Goodwin, Peter s. 175
  3. Goodwin, Peter s. 175-176
  4. a b Goodwin, Peter s. 176
  5. Goodwin, Peter s. 177-179
  6. Goodwin, Peter s. 179