HMS Valiant (1807)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Repulse-luokan kolmannen luokan linjalaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
HMS Valiant
Aluksen vaiheet
Rakentaja Perry, Wells and Green, Blackwall
Kölinlasku huhtikuu 1805
Laskettu vesille 24. tammikuuta 1807
Poistui palveluskäytöstä myyty 1823
Tekniset tiedot
Uppouma 1 718 bm
Pituus 53 m (tykkikansi)
Leveys 14,43 m
Syväys 6,1 m
Koneteho purjeet
Aseistus
Aseistus 74 tykkiä

HMS Valiant oli Britannian kuninkaallisen laivaston Repulse-luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Repulse-luokka

Alus tilattiin 24. tammikuuta 1805 Blackwallista Perry, Wells & Greeniltä, missä köli laskettiin huhtikuussa 1805. Se laskettiin vesille 24. tammikuuta 1807. Alus valmistui ja varustettiin 5. helmikuuta - 6. maaliskuuta 1807 Woolwichissa.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen maaliskuussa 1807 päällikkönään Kenneth McKenzie, joka luovutti huhtikuussa päällikkyyden James Youngille. Alus osallistui elokuussa Kööpenhaminan tapahtumiin. Aluksen päällikkyyden vastaanotti tammikuussa 1808 George Reynolds ja edelleen John Poo Beresford sekä kesäkuussa Thomas Briggs. Joulukuussa päälliköksi tuli John Hayes ja helmikuussa 1809 Alexander Kerr aluksen ollessa Lorientin edustalla. Maaliskuussa John Bligh'n alaisuuteen siirtynyt alus osallistui huhtikuussa Basque Roadsin taisteluun. Alus oli 17. kesäkuuta 1813 HMS Acastan kanssa Cape Sablen edustalla, kun alukset havaitsivat HMS Waspin takaa-ajamassa yhdysvaltalaista prikiä. Britit jatkoivat takaa-ajoa noin 100 merimailia, kunnes ne saivat kaapparikirjalla varustetun Porcupinen kiinni.

Alus romutettiin 1823.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Winfield, Rif s. 70