HMS Temeraire (1798)
| HMS Téméraire | |
|---|---|
 J. M. W. Turnerin (1775 - 1851) maalaus The Fighting Téméraire |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Chathamin telakka |
| Kölinlasku | heinäkuu 1793 |
| Laskettu vesille | 11. syyskuuta 1798 |
| Palveluskäyttöön | maaliskuu 1799 |
| Loppuvaihe | romutettu 1838 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 120 58/94 bm |
| Pituus |
56,39 m (tykkikansi) 46,42 m (köli) |
| Leveys | 15,6 m |
| Syväys | 6,55 m |
| Miehistöä | 738 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 98 tykkiä |
HMS Téméraire oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1798 vesillelaskettu Dreadnought-luokan 98-tykkinen toisen luokan linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Dreadnought-luokka (linjalaiva)
Sir John Henslowin suunnittelema alus tilattiin 9. joulukuuta 1790 Chathamin telakalta, jossa sen rakennustöistä vastasi kesäkuuhun 1795 saakka Thomas Pollard ja sen jälkeen Edward Sison. Köli laskettiin heinäkuussa 1793. Alus laskettiin vesille 11. syyskuuta 1798 ja valmistui 18. toukokuuta 1799, jolloin sen valmistuskustannukset varustamisineen olivat 73 241 puntaa.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen 21. maaliskuuta 1799 päällikkönään Peter Puget. Aluksen päälliköksi tuli 27. heinäkuuta Thomas Eyles aluksen ollessa ankkurissa Isle of Wightilla St. Helensissä. Alus lähti merelle heinäkuussa kontra-amiraali Sir John Borlase Warrenin lippulaivana ja liittyi amiraali lordi Bridportin johtamaan Kanaalin laivastoon, jonka tehtävänä oli sulkea Ranskan satamat. Aluksen päälliköksi palasi 14. lokakuuta Eyles ja Warren vaihtui marraskuussa kontra-amiraali Whitsehediksi.[2]
Puget luovutti 20. huhtikuuta 1800 päällikkyyden Edward Marshille. Eyles palasi 31. elokuuta 1801 aluksen päälliköksi. Tanskan laivaston tuhouduttua Kööpenhaminan taistelussa huhtikuussa ja toisen liittokunnan romahdettua allekirjoitettiin 1. lokakuuta Amieanissa rauhansopimus, mikä päättäisi Englannin ja Ranskan väliset sotatoimet. Kaksi kuukautta myöhemmin alus lähetettiin Bantry Bayhin odottamaan Länsi-Intiaan matkaavaa saattuetta, jota oltiin kasaamassa. Miehistön, joka oli ollut kahdeksan vuotta merellä, havaittua tulevan matkan, he olivat pettyneitä. Päällikön saatua käskyn nostaa ankkurin 7. joulukuuta miehistö kieltäytyi täyttämästä käskyä ellei alus lähtisi Englantiin. Kapina kukistettiin ja johtajat laitettiin rautoihin odottamaan kohtaloaan.[2]
Tammikuun alussa 1801 HMS Gladiatorilla järjestettiin sotaoikeus, jossa 14 kapinallista tuomittiin kuolemaan. John Fitzgerald ja kolme muuta hirtettiin 15. tammikuuta Gladiatorilla ja neljä muuta hirtettiin neljä päivää myöhemmin. Loput kuusi hirtettiin eri aluksilla peloitukseksi mahdollisten kapinoiden estämiseksi. Temeraire lähti käskyn mukaisesti merelle ja saapui Barbadokselle 24. helmikuuta. Rauha toteutui 27. maaliskuuta, mutta alus viipyi Länsi-Intiassa. Kesän lopulla päällikkö sai käskyn palata Britteinsaarille. Alus saapui 28. syyskuuta Plymouthiin, missä se poistettiin palveluksesta 5. lokakuuta. Alus oli seuraavat kahdeksan kuukautta ankkurissa Hamoazessa.[2]
Sota Ranskaa vastaan alkoi uudelleen 16. toukokuuta 1803, joten alus siirrettiin telakalle 22. toukokuuta kuparoinnin tarkastamiseksi. Alus oli päivän telakalla, minkä jälkeen se varustettiin meripalvelukseen. Aluksen päälliköksi tuli 1. tammikuuta 1804 Eliab Harvey ja liitettiin Kanaalin laivastoon. Aluksen tilapäiseksi päälliköksi tuli 27. elokuuta William Kelly, kunnes luovutti tehtävän 6. huhtikuuta 1805 George Fawkelle. Harvey palasi päälliköksi 9. heinäkuuta, jolloin alus sai määräyksen liittyä vara-amiraali Collingwoodin laivastoon Cadizin edustalla.[2]
Trafalgarin taistelussa alus oli hieman alimiehitetty, kun sillä oli kaikkiaan 718 miestä. Taisteluryhmityksessä alus oli toisena Nelsonin tuulenpuoleisessa jonossa heti HMS Victoryn perässä. Temeraire joutui taistelun alussa Neptunen ja Redoutablen tykkituleen, mikä aiheutti aluksella runsaasti vaurioita. Redoutable ampui mesaanimaston yläosat. Väistäessään Neptunen yhteislaukausta Harvey lähes törmäsi Redoutableen. Neptunen yhteislaukaus katkaisi etumaston ja päämaston yläosat. Temerairen yhteislaukaukset pakottivat Redoutablen sulkemaan tykkiportteja. Redoutablella sai surmansa tai haavoittui yli 200 henkeä. Redoutablen mastoista heitetyt käsikranaatit sytyttivät Temerairen etumaston purjeet tuleen, mikä kuitenkin saatiin sammutettua. Aluksen miehistö oli kuitenkin menettänyt tehostaan 75 prosenttia, kun miehistö oli vetäytynyt pääosin kannen alle suojaan tykki- ja muskettitulelta.[2]
Fougueux lähestyi taistelevia aluksia, kun Temerairen tykkimiehet laukaisivat tykkinsä aiheuttaen merkittävää tuhoa lähestyvässä aluksessa. Temerairen ensimmäinen luutnantti Thomas Fortescue Kennedy johti 34 miehen valtausmiehistön Fougueuxille. Kymmenessä minuutissa valtaajat olivat ottaneet aluksen haltuun. Seuraavaksi alus iski lähellä Victoryn kanssa taistelevaan Redoutableen, jonka kannella oli kerätty valtausmiehistö Victorylle lähetettäväksi. Tykkituli hajoitti valtausmiehistön ja Harvey lähetti alukselle luutnantti John Wallacen johdolla valtausmiehistön. Taistelun aikana aluksella sai surmansa 47 miestä ja haavoittui 76. Seuraavien päivien aikana alukselta lähetetyistä valtausmiehistöistä sai surmansa vielä 47 henkeä.[2]
Myrskyn jälkeen HMS Defiance otti 29. lokakuuta lähes ohjauskyvyttömän aluksen hinaukseen. Alukset saapuivat 3. marraskuuta Gibraltarille. Harvey ylennettiin taistelun jälkeen kontra-amiraaliksi ja aluksen luutnantit kapteeneiksi. Aluksen päälliköksi tuli 6. joulukuuta John Lorimer. Tarvittavien korjausten valmistuttua alus lähti HMS Royal Sovereignin, HMS Tonnantin, HMS Colossuksen ja HMS Leviathanin kanssa Portsmouthiin, jonne ne saapuivat 19. joulukuuta.[2]
Lorimer poisti aluksen palveluksesta ja siirtyi 8. tammikuuta 1806 HMS Audaciousille. Temeraire siirrettiin 18. kesäkuuta telakalle korjattavaksi ja kuparointi poistettiin marraskuussa. Uudelleen kuparoitu alus vapautui telakalta 23. maaliskuuta 1807 ja otettiin 1. huhtikuuta palvelukseen päällikkönään Sir Charles Hamilton. Se lähti 17. syyskuuta telakalta Välimeren laivastoon valvomaan Toulonia, mistä se palasi Plymouthiin 26. huhtikuuta 1808.[2]
Alus siirrettiin 9. toukokuuta telakalle, mistä se vapautui 17 päivää myöhemmin. Espanjan vaihdettua puolta ja julistettua sodan Ranskalle alus lähti 15. kesäkuuta Espanjan rannikolla olevaan laivastoon tukemaan Iberian niemimaalla käytävää sotaa. Aluksen päälliköksi tuli 9. helmikuuta 1809 Edward Clay, mutta Hamilton lähti alukselta vasta 1. toukokuuta. Alus palasi 2. tammikuuta 1810 Plymouthiin, missä se oli kuusi päivää telakalla. Aluksen päälliköksi tuli 25. tammikuuta Edwin H. Chamberlayne ja 11. maaliskuuta 1811 Joseph Spear.[2]
Vuonna 1811 alus oli Välimeren laivastossa valvomassa Toulonia kontra-amiraali Pickmoren lippulaivana. Aluksen ollessa 13. elokuuta Hyéresinlahdella tuuli tyyntyi, jolloin se ajautui liian lähelle 36 naulan tykein varustettua Cap des Medesin rannikkopatteria. Ranskalaisten avatessa tulen yksi kuulista tuhosi aluksen kannella olleen tykin ja haavoitti kuutta miestä. Alus vastasi tuleen estäen ranskalaisten tulitoiminnan. Alus hinattiin pois tykkien kantamalta. Alus siirtyi Port Mahoniin, jossa vauriot korjattiin. Satamassa aluksella levisi kuume tauti, joka pakotti siirtämään lähes puolet miehistöstä sairaalaan hoidettavaksi mukaan lukien aluksen päällikön. Pickmore siirsi lippunsa HMS Royal Georgelle. Laivaston komentaja amiraali Pellew määräsi Temerairen palaamaan Britteinsaarille. Matkalla aluksen miehistö parani.[2]
Alus saapui 9. helmikuuta 1812 Plymouthiin, missä se siirrettiin 27. helmikuuta telakalle huollettavaksi. Alus vapautui telakalta 13. maaliskuuta ja poistettiin palveluksesta seitsemän päivää myöhemmin. Alus siirrettiin 22. marraskuuta 1813 Plymouthissa telakalle, missä se varustettiin joulukuuhun mennessä vankilaivaksi. Alus oli kuusi vuotta vankilaivana Tamar-joella, mistä se siirrettiin 6. joulukuuta 1819 telakalle varustettavaksi vastaanottolaivaksi. Alus lähti 21. kesäkuuta 1820 Plymouthista Sheernessiin, jonne se saapui viikkoa myöhemmin.[2]
Seuraavat 18 vuotta alus oli vastaanottoaluksena. Kesäkuussa 1838 Sheernessin telakanpäällikkö sai käskyn valmistella aluksen myyntiin. Aluksesta järjestettiin 16. elokuuta 1838 huutokauppa, jossa myytiin lisäksi 12 muuta alusta kuten Venerable. Alus myytiin Rotherhithe Shipbreakersin edustajalle John Beatsonille romutettavaksi 5 530 punnalla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. London: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Neptune - HMS Temeraire - HMS Dreadnought |
| Edeltäjä: Boyne-luokka – Seuraaja: HMS Ocean |