HMS Minbåt N:o 4
| HMS Minbåt N:o 4 | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Karlskronavarvet |
| Laskettu vesille | 1879 |
| Palveluskäyttöön | 1880 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1921 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 21,4 t |
| Pituus | 17,9 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 3,3 m |
| Syväys | 1,3 m |
| Koneteho | 2 x 2-sylinteristä compoundhöyrykonetta, 80 ihp |
| Nopeus | 9,5 solmua |
| Miehistöä | 7 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x 12 mm 10-piippuinen ksp M/75 2 x varsitorpedoa |
HMS Minbåt N:o 4 oli Ruotsin laivaston vuonna 1879 vesillelaskettu torpedovene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Tukholmasta kaleeritelakalta. Alus laskettiin vesille vuonna 1879 ja se liitettiin laivastoon vuotta myöhemmin.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1887 kymmenpiippuinen konekivääri korvattiin kaksipiipuisella 25 millimetrin M/84 -konekiväärillä. Samana vuonna alus nimettiin uudelleen Stångminbåt N:o 145:ksi. Vuonna 1899 poistettiin torpedot ja alus muutettiin vuosina 1903-1905 vartioveneeksi, jolloin siihen asennettiin uusi höyrykone ja kattilat. Samalla aseistukseksi tuli yksi 37 millimetrin M/89B -pikatykki. Muutostöiden päätyttyä alus luovutettiin vastaperustetulle rannikkotykistölle. Vuonna 1899 alus sai uuden nimen HMS Bevakningsbåt B2 ja vuonna 1905 alus luokiteltiin yhteysalukseksi numerolla V2. Se liitettiin osaksi Karlskronan rannikkolinnaketta. Alus poistettiin palveluksesta vuonna 1921.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hofsten, Gustaf von & Waernberg, Jan: Örlogsfartyg - Svenska maskindrivna fartyg under tretungad flagg. Luulaja: Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek, 2004. ISBN 91-974384-3-X. (ruotsiksi)