HK69A1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heckler & Koch 69A1
HK69A1.jpg

Aseen tyyppi Kranaattipistooli
Alkuperämaa Saksa
Palvelushistoria
Valmistushistoria
Suunniteltu 1960-1970
Valmistajat Heckler & Koch
Tekniset tiedot
Paino 2.6 kg
Pituus 463/683 mm
Leveys 55 mm
Korkeus 205 mm

Patruuna 40mm kranaatti
Kaliiperi 40 mm x 46
Lippaan kapasiteetti 1
Tulinopeus 5-6 ls/min
Lähtönopeus 75-80 m/s

Heckler & Koch HK69A1 on Heckler & Kochin saksalaisvalmisteinen kranaattipistooli. Suomen puolustusvoimilla ase on käytössä nimikkeellä 40 mm KRPIST 2002.

Ampumatarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaskäytössä kranaattipistoolin yleisin a-tarvike on joko sirpale- (HE) tai panssarikranaatti (HEDP). Näiden lisäksi sille löytyy kuitenkin kohtuullisen runsas valikoima erilaisia sotilaskäyttöön sopivia harjoitus-, valaisu-, merkinanto- ja kaasuammuksia. 40 mm x 46 kranaateissa on varsin hyvä hyötysuhde - teräksestä valmistettu ohut hylsy ja ajoaine painavat noin 40 g, mikä on noin 1/7 laukauksen kokonaispainosta. Tusinan verran sirpalekranaatteja painaakin alle 3 kg, eli vain hieman enemmän kuin yksi kevyt kertasinko. HEDP-tyyppiset ammukset pystyvät joissain tapauksissa myös korvaamaan kevyen kertasingon, sillä 40 mm onteloammuksilla saavutetaan 5-10 cm panssariterästä vastaava läpäisy. Toisin kuin esimerkiksi 66 KES 88, HK69A1 voidaan laukaista suljetusta huoneesta(tai asepesäkkeestä). Tyypillinen 40 mm valoraketti nousee n. 200 m korkeuteen ja palaa yli 50 000 kandelan voimakkuudella noin 40 sekuntia. Aseen aiempi nimi Mehrzweckpistole (suom. yleispistooli) kuvaakin hyvin ampumatarvikkeiden kirjoa


Käyttökuntoon laitto ja ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseen tarkastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ennen ammuntaa tarkistetaan, että putki on puhdas öljystä ja roskista, eikä siinä ole silmin havaitaavia laajentumia tai painaumia.
  • Tarkastetaan salvan toiminta, eli että putki avautuu kääntöjousen voimasta ja että salpa lukitsee putken kiinniasennossa liikumattomaksi.
  • Tarkastetaan varmistimen toiminta, eli että varmistin lukitsee liipaisimen liikkumattomaksi varmistettu (S) asennossa.
  • Tarkastetaan, että iskuvasaran piikki ei tule ulos iskupohjasta kun putki avataan.
  • Tarkastetaan, että tähtäimet ovat tukevasti kiinni aseessa

Lataaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Varmistetaan ase laittamalla varmistin asentoon S(icher).
  • Avataan putki painamalla putken salpaa alas
  • Asetetaan patruunalaukaus panoskammioon
  • Suljetaan putki painamalla, kunnes salpa napsahtaa lukitukseen

Tähtääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseen takatähtäimessä on laakatulta vasten 50 m ja 100m etäisyyksille käännettävä tähtäinlevy, ja 150-350 m etäisyyksille nostettava tähtäintanko. Putkessa on varsinaisen etutähtäimen lisäksi erillinen valkoisella täplällä varustettu apujyvä, ja tähtäintangon päässä tätä vastaavat aputähtäimet. Näitä voidaan käyttää esimerkiksi valaisuammuksia ammuttaessa.

Takatähtäimen ikkunat auttavat myös arvioimaan 40 mm x 46 kranaatin varsin kaarevalla lentoradalla mahdollisesti olevia esteitä. Näiden huomioiminen on tärkeää, sillä kranaateissa on yleensä iskusytytin. Aivan erityisen tärkeää tämä on silloin kun aseella joudutaan ampumaan omien joukkojen yli.

Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseella voidaan ampua joko olkatuki sisällä tai ulkona.

  • Tuetaan ase ulosvedetystä olkatuesta olkapäähän, tai
  • sisällä olevaa olkatukea tuetaan tukikädellä.
  • Viritetään ase painamalla peukalolla iskuvasara alas.
  • Varmistetaan, että kranaatin lentorata on esteetön.
  • Käännetään varmistin tulta F(euer) asentoon.
  • Tähdätään, ja laukaistaan ase puristamalla liipaisimesta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]