Goze
Goze oli japanilaisista sokeista naisesiintyjistä käytetty historiallinen termi.
Goze-esiintyjien perinne alkoi tiettävästi keskiajalla ja huippuunsa se nousi Edo-kaudella 1600-luvulla.[1] Goze-esiintyjien toiminta vastasi lähinnä kerjäämistä. Toiminta ei ollut kaupallisesti järjestelmällistä. Goze-esiintyjät tekivät esiintymisiään etenkin soittaen shamisenia ja kierrellen eri paikkakunnilta toisille. Yhteiskunnallisesti he eivät olleet erityisen arvostettuja.[2] Esiintyjät saattoivat joskus saada maata tai joitakin etuoikeuksia paikallisilta hallitsijoilta, mutta toimeentulonsa puolesta he olivat pääsääntöisesti riippuvaisia suosiostaan etenkin köyhemmän väestönosan keskuudessa Japanin maaseudulla.[1] Suosituksi tullut musiikinlaji tsugarujamisen sai alkunsa mahdollisesti goze-esiintyjien keskuudessa Tsugarussa Pohjois-Japanissa.[2]
Goze-esiintyjiä toimi lähes nykypäiviin saakka. Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla tunnetun laulaja Keiko Fujin äiti ja Hikaru Utadan isoäiti oli goze-laulaja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gerald Groemer: Goze: Women, Musical Performance, and Visual Disability in Traditional Japan Oxford University Press. Viitattu 25.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki : taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin, s. 99-100, 159. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-010-3.