Kerjääminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intialaisia lapsikerjäläisiä kirkon edessä vuonna 2010
"Kerjäämistä huvikseen". Mies jonka kyltissä oleva teksti suomeksi tarkoittaa: "Voisinko saada oluen, mies."
Kerjäävä invalidi
Sanfranciscolainen kerjäläinen, joka kertoo vaimonsa olevan kidnapattu ja tarvitsevansa vielä 99 senttiä lunnaitten maksuun

Kerjääminen eli kerjuu tai kerjäläisyys on rahan tai muiden hyödykkeiden vastikkeetonta pyytämistä toisilta ihmisiltä, yleensä elinkeinona tai elintavaksi vakiintuneena.[1] Siitä tulonsa hankkivia kutsutaan kerjäläisiksi.

Kerjääminen voi olla myös yksittäinen tai silloin tällöin tapahtuva kerjäämistoiminto.

Yleensä kerjäämistä harjoittavat vain huomattavan köyhät ihmiset tai järjestäytyneeseen kerjäämiseen liittyvät kerjääjät, jälkimmäisen ei ollessa yleistä Pohjoismaissa.

Kerjääminen on harvinaista pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa, ja se kuuluu osana kapitalistiseen eli suurpääoma-valtaiseen tai muuhun epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

Kanadan lääketieteellisen yhdistyksen tutkimuksen mukaan 70 prosenttia kerjääjistä kertoi että he olisivat mieluummin pienipalkkaisessakin työssä, ilmaisten yleensä toiveensa 'vakaan tulon' saamiseksi tai 'kaduilta pois pääsemiseksi'.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerjäämistä on esiintynyt koko ihmiskunnan olemassaolon ajan.

Antiikin Kreikassa kerjäläisyys jaettiin kahteen luokkaa: Toiminnallinen kerjääminen (joka koettiin korkeammalla yhteisöllisellä tasolla olevaksi) ja toimeton kerjääminen.[2]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kerjäämistä alettiin rajoittaa jo Ruotsin vallan aikana siten että ensin passitta ja myöhemmin vieraalla paikkakunnalla kerjääminen kiellettiin. Vuonna 1852 ulotettiin kielto myös kotikunnassa kerjäämiseen. Kerjäläinen joka ei ollut köyhäinhoidon tarpeessa määriteltiin irtolaiseksi asetuksella vuonna 1879. Asetus korvattiin irtolaislailla vuonna 1936. Irtolaisena pidettiin henkilöä, jolla oli tapana kerjätä omissa nimissään, käyttää muita henkilöitä kerjuuseen tai sallia hoidossaan olevan alaikäisen alle 18 vuotiaan kerjätä.[3]

Suomessa kerjääminen muuttui lailliseksi toiminnaksi vuonna 2003, jolloin säädettiin valtakunnallinen järjestyslaki entisten kunnallisten järjestyssääntöjen tilalle, jotka saattoivat paikallisesti rajoittaa kerjäämistä. EU:n vapaan liikkuvuuden seurauksena Suomeen alkoi tulla kerjäläisiä uusista jäsenmaista Itä-Euroopasta, erityisesti Bulgariasta ja Romaniasta. Poliisi puuttuu vain agressiiviseen kerjäämiseen.[4]

Kuuluisia kerjäläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä kerjääminen tapahtuu kerjääjän elämisen kustannusten kuten ruoan kuluihin.lähde?

Järjestäytynyt kerjääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanialaisten järjestäytyneesti Pohjoismaissa toimivien kerjäläisten kerrottiin rakentaneen kerjäyksen tuotolla Romaniaan ison rakennuksen. (Lähde: Ylen tv-ohjelma romanialaisista kerjäläisistä).

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikassa kerjäämisen on raportoitu liittyvän erilaisten päihdeongelmien rahoittamiseen.

Kanada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 tutkimus 54 kerjääjästä Kanadan Torontossa kertoi että keskivertokerjääjä käytti 638 Kanadan dollarin arvosta keskimäärin 200 dollaria ruokaan ja 192 dollaria sekä alkoholiin, huumeisiin että tupakkaan.[6][7] Winnipegissä Kanadassa vierastyöläiset huomasivat, että kaupungin kerjäläisyhteisöstä noin kolmannes kerätyistä varoista käytettiin tupakkatuotteisiin, kun loput menivät alkoholiin tai muihin päihteisiin.[8] Tästä syystä jotkin tahot ovat pyytäneet almuja antavia lahjoittamaan ruokakortteja tai kuponkeja ruokaan tai palveluihin rahan sijasta.[9]

Laki ja kerjääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa esimerkiksi Bulgariasta on lähetetty naisia muualle Eurooppaan kerjäämään järjestäytyneen rikollisuuden toimesta, tavoitteena kerätä rahaa rikollisjengeille.[10]

(Suomessa häiritsevä kerjääminen on laitonta.lähde? Kerjäämisestä tuli Suomessa vuonna 2007 tärkeä yhteiskunnallinen puheenaihe, kun EU:n (Euroopan unioni) vapaan liikkuvuuden myötä Romaniasta tulleet romanikerjäläiset alkoivat olla jokapäiväinen näky Helsingin ja myöhemmin myös muiden kaupunkien keskustoissa.[11]

Vuonna 2014 maaliskuussa Kokoomuksen, SDP:n, Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten kansanedustajien aloitteesta tehtiin lakialoite ns. kerjäläislaki, jolla ehdotetaan mm. kerjäläisrekisterin perustamista.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 15. osa, Pienhakusanat ja hekemisto: K–Pk. Espoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-07254-0.
  2. books.google.com/books?id=FJDRx6FAi0EC
  3. ”Kerjääminen”, Otavan Iso Tietosanakirja 4, s. 815. Helsinki: Otava, 1962.
  4. Tommi Hannula: Authorities powerless to act against beggars with children in tow International edition - Metro. 6.8.2007. Helsinki: Helsinkgin Sanomat. Viitattu 2.5.2014.
  5. religionfacts.com/buddhism/things/begging_bowl.htm
  6. Bose, Rohit & Hwang, Stephen W.: Income and spending patterns among panhandlers (167(5), sivut 477–479) Canadian Medical Association Journal. 3.9.2002. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  7. Begging for Data 3.9.2002. CANSTATS. Viitattu 8.12.2007. (englanniksi)
  8. ”Change for the Better” fact sheet (PDF) Downtown Winnipeg Biz. 29.9.2006. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  9. Real Change, not Spare Change Portland Business Alliance. 30.9.2006. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  10. Country Reports on Human Rights Practices - 2005 (Bulgaria) 8.3.2006. U.S. Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
  11. Kirjallinen kysymys 127/2008 vp Eduskunta. Viitattu 20.4.2010.
  • yle.fi/uutiset/kerjaamista_rajoittava_lakialoite_sai_kannatusta_eduskunnassa/7155181

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kerjäläiset.