Kerjääminen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kerjäävä mies.

Kerjääminen on toimintaa, jossa ihminen pyytää toiselta aineellisia hyödykkeitä ilman, että antaa vastikkeeksi mitään. Kerjäävää ihmistä kutsutaan kerjäläiseksi tai pummiksi. Kerjäläisiä on huomattavasti erityisesti suurissa kaupungeissa sellaisissa maissa, joissa sosiaaliturva on heikko. Monissa paikoissa kerjääminen onkin kielletty tai sitä on rajoitettu.

Suurissa kaupungeissa, myös Suomessa, on tavallista nähdä kerjäläisiä. Tyypillisesti kerjäläisellä on rahaa varten jonkinlainen kuppi, kippo tai hattu, sekä joskus kyltti jossa pyydetään apua tukemaan ahdingossa. Toinen yleinen tapa kerjätä on pyytää raha jotain isompaa syytä varten, kuten sairautta tai inhimillisyyttä osoittamaan.

Kerjäämisestä tuli vuonna 2007 Suomessa tärkeä yhteiskunnallinen puheenaihe, kun Romaniasta tulleet romanikerjäläiset alkoivat olla jokapäiväinen näky Helsingin ja myöhemmin myös muiden kaupunkien keskustoissa. [1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rahojen käyttö

Kerjäläinen, joka kertoo vaimonsa olevan kidnapattu ja tarvitsevansa rahaa lunnaitten maksuun. San Francisco, Yhdysvallat.

Yleinen kritiikki kerjäämistä kohtaan on annettujen rahojen käyttö vastuuttomiin tai turhiin kohteisiin, erityisesti huumeisiin, alkoholiin tai tupakkaan. Tämä on usein syy miksi kerjääjille ei haluta antaa rahaa. Myös useissa maissa yleinen hyvinvointijärjestelmä tai yksityiset yritykset tai järjestöt pitävät huolta vähävaraisista (kuten Suomen KELA tai Punainen risti), mikä vähentää kerjäämisen tarvitta selviytymiskeinona.

Vuoden 2002 tutkimus 54 kerjääjästä Kanadan Torontossa kertoi että keskivertokerjääjä käytti 638 Kanadan dollarin arvosta keskimäärin 200 dollaria ruokaan ja 192 dollaria sekä alkoholiin, huumeisiin että tupakkaan. Toista näkökulmaa edustaa Income and spending patterns among panhandlers, kirjoittanut Rohit Bose & Stephen W. Hwang.[2] Fraser-instituutti kritisoi tutkimusta sillä se on mahdollisesti jättänyt pois erityisesti tuottavat kerjäämistavat sekä kerjääjien epäluotettavat lausunnot joihin Bose/Hwang tutkimus keskittyi.[3]

Yhdysvalloissa kerjäämisen on yleisesti raportoitu liittyvän erilaisten päihdeongelmien rahoittamiseen. Esimerkiksi vierastyöläiset Winnipegissä, Kanadassa huomasivat, että kaupungin kerjäläistyhteisöstä noin kolmannes kerätyistä varoista pistettiin tupakkatuotteisiin, kun loput menivät alkoholiin tai muihin päihteisiin.[4]

Tästä syystä jotkin tahot ovat pyytäneet almuja antavia lahjoittamaan ruokakortteja tai kuponkeja ruokaan tai palveluihin rahan sijasta.[5][4] Eräissä yömajoissa ja ruoanjakelukeskuksissa kerjäläisille annetaan myös käyntikortteja, joissa näkyy mistä apua tarvitseva voi hakea suojaa ja ruokaa.[6]

[muokkaa] Kerjäämisen olomuotoja

Kerjäläiset voivat usein käyttää erilaisia toimintatapoja herättääkseen sääliä tai huvittuneisuutta ohikulkijoissa. He voivat esimerkiksi:

  • kertoa pitkiä kertomuksia sairaudestaan tai matkustamisvelvollisuudestaan johon tarvitaan rahaa.
  • pyytää huoltoasemilla bensaa olemattomaan autoonsa.
  • kysyä rahaa suoraan huume- ja alkoholikäyttöönsä suoruuden herättämän sympatian toivossa
  • kuljeksia tai odotella tien vieressä tai kaistojen välissä, jolloin he punaisissa valoissa tulevat kerjäämään autoilijoilta almuja. Tämä vaarantaa sekä kerjäläisen että autoilijan, sillä he ovat vaarassa jäädä liikenteen alle.
  • joskus kerjäläiset esiintyvät nappulaliigan, kirkon tai yhteisön, jäsenenä ja pyytävät avustusta heidän nimissään.
  • jossain tapauksissa kerjäläiset ovat esiintyneet jopa kuuluisuuksien näköisinä, kuten osissa Intiaa esiinnytään Gandhina

[muokkaa] Aggressiivinen kerjäys

Joskus kerjäläiset painostavat voimakkaasti uhrejaan antamaan heille rahaa. Tätä ei kuitenkaan pidä lukea ryöstöksi sillä kyseessä on enemmän epäsovinnainen ja liian intiimi painostus. Tämä on kuitenkin rajan rajamaastossa ja se onkin usein kielletty lailla. Esimerkkejä ovat kerjääminen:

  • pankkiautomaatin läheisyydessä.
  • ravintolan tai liikkeen sisällä.
  • uskonnollisesti tärkeiden kohteiden läheisyydessä, kuten Jerusalemin vanhassakaupungissa tai Vatikaanissa.
  • työntämässä kättä auton tai ajoneuvon sisälle tai häiriten ajoneuvon ajamista.
  • aggressiivinen käyttäytyminen, uhkaileminen ja kieltäytyminen pyydettävän estelyistä huolimatta.
  • lisäksi useat kerjäläiset saattavat yrittää piirittää uhrinsa, tai oleskella joukolla liiketilan läheisyydessä sen toivossa että yritys maksaa kerjäläisten poistumisesta. Tätä voidaan kuitenkin pitää kiristyksenä.[7]

[muokkaa] Laki ja kerjääminen

Kerjäläinen Minneapolisissa, Minnesodassa.

Kerjäämisen määritteleminen on vaikeaa. Useat maat, mukaan lukien Kanada[8][9][10], Brittiläinen Columbia osittain[11], sekä Yhdysvallat ovat kieltäneet kokonaan tai osittain kerjäämisen, mutta ovat joutuneet usein kohtaamaan poliittista tai sosiaalista painostusta lainsäädäntöä laadittaessa. Kerjäämistä varten on mm. Britanniassa säädetty erityisiä alueita metron vieressä jossa katusoittajat voivat soittaa rauhassa.

Varsinkin köyhemmissä maissa kerjääminen on paljon sallitumpaa ja joskus myös jopa suositeltua. Esimerkiksi Intiassa tämä liittyy uskonnolliseen kanssakäymiseen (dharma). Euroopassa esimerkiksi Bulgariasta on lähetetty naisia muualle Eurooppaan kerjäämään järjestäytyneen rikollisuuden toimesta, tavoitteena kerätä rahaa jengeille.[12]

[muokkaa] Kerjääminen internetissä

Kerjääminen on siirtynyt sähköiseen ympäristöön muiden huijausmetodien mukana. Kadulla kerjäämisen sijaan verkkokerjuri laittaa internetiin sivuston jossa hän "kerjää" rahaa. Vanha tapa on kerjätä rahaa itselleen ylivoimaisia taloudellisia vastaankäymisiä helpottamaan, kohtalaisin tuloksin. Kerjäämistä esiintyy nykyään melko yleisesti myös joillain uhkapelaamiseen ja pokeriin liittyvillä keskustelusivuilla. Pokeriin erikoistuneilla sivuilla voidaan usein nähdä väitteitä niin hyvästä taituruudesta pelissä, että jos joku laitaa kerjääjälle rahaa (usein 10 dollaria) tämä palauttaa rahat pian korkojen kera. Tämän taustalla voi olla peliaddikti, velkaantunut tai yksinkertaisesti yritys saada ilmaista rahaa kanssapelaajilta. Verkkopelaajat voivat törmätä MMO-maailmojen oman valuutan kerjäämiseen kuten kullan (World of Warcraft) tai Linden-valuutan (Second Life) keräämiseen.

[muokkaa] Kerjäämisen historia

Bartolomé Esteban Murillo, "Kerjäläispojat syömässä kreippejä ja meloonia", (Alte Pinakothek).

Nykyaikana ei ole juurikaan ilmestynyt uusia tapoja kerjäämiseen, joita ei olisi oltu käytetty jo satoja vuosia tai jotka eivät olisi modernin teknologian hyödyntämiä. Kerjäläiset tallensivat harvoin tekniikoitaan ja käyttivät usein omia kommunikointimetodejaan (Thieves' cant) salatakseen viestintänsä. Suurin osa tiedosta on peräisin lainvartijoilta, vankeuslaitoksilta tai rikoskirjallisuudesta. Varhaisesta modernin Englannin ajoilta on parhaana esimerkkinä Thomas Harman, Robert Greenen huijarin paljastuslehtisistään. Ei ole syytä uskoa että hänen kirjoittamansa olisi jotain uutta. On olemassa samanlaisia kirjoittajia monista muistakin nykyajan alkuaikojen eurooppalaisista maista.

[muokkaa] Tunnettuja kerjäläisiä

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kirjallinen kysymys eduskunnassa 12.3. 2008
  2. ↑ Bose, Rohit and Hwang, Stephen W. (2002-09-03). Income and spending patterns among panhandlers 167(5): 477–479. Canadian Medical Association Journal. Luettu 2006-09-29.
  3. ↑ Begging for Data 3. syyskuuta 2002. Viitattu 8. joulukuuta 2007.
  4. ↑ 4,0 4,1 "Change for the Better" fact sheet (PDF). Downtown Winnipeg Biz. Luettu 2006-09-29.
  5. ↑ Real Change, not Spare Change. Portland Business Alliance. Luettu 2006-09-30.
  6. ↑ Peace Studies Program. Homelessness Contact Cards. George Washington University. Luettu 2006-09-30.
  7. ↑ Sudworth, John (2006-07-31). Inquiry into 'beggar amputations'. BBC. Luettu 2006-09-29.
  8. ↑ Safe Streets Act. Government of Ontario (1999). Luettu 2006-09-29.
  9. ↑ 'Squeegee kids' law upheld in Ontario. CBC News (2001-08-03). Luettu 2006-09-29.
  10. ↑ Squeegee panhandling washed out by Ontario Appeal Court. CBC News (2007-01-17). Luettu 2007-03-19.
  11. ↑ Police chief welcomes Safe Streets Act. CBC News (2004-10-26). Luettu 2006-09-29.
  12. ↑ Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor (2006-03-08). Country Reports on Human Rights Practices - 2005 (Bulgaria). U.S. Department of State. Luettu 2006-09-29.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kerjäläiset.

[muokkaa] Katso myös

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kerj%C3%A4%C3%A4minen
Henkilökohtaiset työkalut