Georg August Wilhelm Leidenius
Georg August Wilhelm Leidenius (10. lokakuuta 1837 Pomarkku – 5. lokakuuta 1914 Odessa Hersonin kuvernementti) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Leideniuksen isä oli komissionimaanmittari Gustaf Adolf Leidenius ja puolisot vuodesta 1865 Eugenia Vasiljevna Tortševa (k. 1908) ja vuodesta 1908 Varvara Antonovna Velikanova Duhanova. Leidenius tuli sotapalvelukseen Suomen krenatööritarkk’ampujapataljoonaan nuorempana aliupseerina Krimin sodan aikana vuonna 1855. Sodan jälkeen hän jatkoi palvelustaan pataljoonassa nuorempana aliupseerina vuodesta 1857, vuoden lopussa hänet korotettiin vanhemmaksi aliupseeriksi. Leidenius kävi Pietarin jalkaväen junkkarikoulun 1858–1859, minkä jälkeen hänet määrättiin vänrikkinä palvelukseen 9. tarkk’ampujapataljoonaan huhtikuussa 1859. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin 1864, luutnantiksi 1865, alikapteeniksi 1870, kapteeniksi 1871 ja majuriksi 1877. Leidenius osallistui komppanian päällikkönä Turkin sotaan 1877–1878. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1880 ja komennettiin erityistehtäviin 1. Itä-Siperian tarkk’ampujapataljoonaan. Everstiksi hän yleni 1882. Vuonna 1886 Leidenius siirrettiin 96. reservijalkaväkipataljoonan komentajaksi ja vuonna 1890 62. Starobelskin reservijalkaväkipataljoonan komentajaksi. Vuonna 1893 hänestä tuli 193. Vavršin reservijalkaväkirykmentin komentaja ja vuonna 1895 143. Dorogobužin jalkaväkirykmentin komentaja. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin tammikuussa 1898, jolloin hänet myös määrättiin 44. jalkaväkidivisioonaan prikaatinkomentajaksi. Sotapalveluksesta Leidenius sai eron tammikuussa 1900, samalla hänelle myönnettiin perinnöllinen virka-aateluus Venäjällä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Georg August Wilhelm Leidenius Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 8.3.2020)
|
