Gayatri Rajapatni
| Gayatri Rajapatni | |
|---|---|
 Tämän yleisemmin Prajnaparamitana pidetyn patsaan on joskus katsottu esittävän Gayatria. | |
| Valtakausi | 1294 – 1309 |
| Kuollut | 1350 |
| Puoliso | Raden Wijaya |
| Lapset | Tribhuwanatunggadewi |
| Isä | Kertanegara |
| Uskonto | buddhalaisuus |
Gayatri Rajapatni oli Jaavalla 1300-luvulla sijainneen Majapahitin kuningatar ja sen hallitsijan Kertarajasan vaimo. Miehensä kuoltua vuonna 1309 hänestä olisi periaatteessa voinut tulla myös hallitsija, mutta Gayatrin ollessa luostariin vetäytyneenä sijaishallitsijaksi nostettiin hänen tyttärensä Tribhuwanatunggadewi, ja lopulta valtaan nousi hänen tyttärenpoikansa Hayam Vuruk.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gayatri sai nimensä hindulaisuudessa esiintyvän jumalattaren mukaan. Hänen aviomiehensä Kertarajasa oli Jaavalla 1300-luvulla sijainneen Majapahitin kuningaskunnan hallitsija. Gayatrin sanotaan olleen hänen neljästä vaimostaan nuorin ja kaunein.[1] Kertarajasa oli perustanut Majapahitin paettuaan Singhasarista[2], ja Gayatri itse oli Singhasarin murhatun kuninkaan Kertanagaran tytär.[1]
Kertarajasan kuollessa vuonna 1309 valtaan nousi hänen poikansa Jayanagar. Valtakuntaa koettelivat levottomuudet, mutta Jayanagarin onnistui vakiinnuttaa kuningaskunnan asema. Hän kuoli kuitenkin ilman miespuolista perillistä. Vallanperimysjärjestyksen perusteella tämä teki Kertarajasan leskestä Gayatrista valtakunnan hallitsijan. Hän oli kuitenkin jo vetäytynyt buddhalaiseen luostariin. Valtaan nousikin, muodollisesti vain sijaishallitsijana, hänen tyttärensä Tribhuwanatunggadewi. Tribhuwanatunggadewia seurasi vallassa Gayatrin tyttärenpoika Hayam Vuruk, hallitsijanimeltään Rajasanagara.[2]
Gayatrin kunniaksi rakennettiin candi eli temppeli Tulungagungissa. Rakennustyöt tehtiin temppelin kaiverrusten perusteella kahdessa vaiheessa vuosina 1369 ja 1389. Paikalta löytyi suuri buddhalaista Prajnaparamitaa esittävä patsas.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c John N. Miksic: Historical Dictionary of Ancient Southeast Asia, s. 132. The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5522-9. (englanniksi)
- ↑ a b Marja-Leena Heikkilä-Horn: ”Singhasari ja Majapahit”, Kaakkois-Aasian historia. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-605-1.