Friedrichstraßen rautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maanpäälliset asemalaiturit
U6:n maanalainen asema

Friedrichstraßen rautatieasema on tärkeä solmukohta Berliinin S-Bahn-, U-Bahn- ja Regionalbahn-verkostolla. Se sijaitsee Friedrichstraßella Berliinin itäisessä eli historiallisessa keskustassa Mitten kaupunginosassa. Vuonna 2006 se oli Berliinin Regionalbahn-asemista vilkkain.[1] Myös monet bussi- ja raitiovaunulinjat palvelevat Friedrichstraßen asemaa. Sen sijaan kaukojunat eivät asemalla pysähdy.

Friedrichstraßen rautatieasema sijaitsee paikassa, jossa keskustan läpi itä-länsi-suunnassa kulkeva korkorata (Stadtbahn), pohjois-etelä-suunnassa kulkeva tunnelirata (Nord-Süd-Tunnel) ja U-Bahn-linjan U6 tunnelirata risteävät. Asemakompleksi koostuu useasta eri osasta: Stadtbahniin kuuluva maanpäällinen, lasikatolla katettu asemahalli sijaitsee Friedrichstraßen ylittävällä sillalla. Sillä on kolme laituria (kuusi laituriraidetta), joilla pysähtyvät S-Bahnin linjat S5, S7 ja S75 sekä useampi Regionalbahn-linja. Nord-Süd-Tunneliin kuuluva asema sijaitsee maan alla ja sillä on yksi laituri (kaksi laituriraidetta), joilla pysähtyvät S-Bahnin linjat S1, S2 ja S25. Lisäksi U6:lla on oma maanalainen laiturinsa.

Asemaa alettiin rakentaa vuonna 1878. Saksojen jaon aikana Friedrichstraßen aseman maanalaiset osat olivat ainoa Itä-Berliinin puolella sijaitseva asema, jolla Länsi-Berliinin S-Bahn- ja U-Bahn-junat pysähtyivät. Asemalla Länsi-Berliinin asukkailla oli mahdollisuus vaihtaa läntisten linjojen välillä, tehdä verottomia ostoksia Itä-Saksan ylläpitämässä Intershop-kioskissa sekä siirtyä rajanylityspaikan kautta Itä-Berliiniin. Itä-Berliinin asukkailta aseman nämä osat oli suljettu.

Aseman rakenne Berliinin jaon aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asema 1950-luvulla, ennen muurin rakentamista.
Kuva samasta paikasta vuonna 1967.
Rakennus, jossa tarkastettiin DDR:stä pois pyrkivät. Koska oven edessä vartija erotteli ylityskelpoiset muista, jätettiin monet surulliset jäähyväiset oven edessä ja sitä myöten rakennusta alettiin kutsua nimellä Tränenpalast, kyynelten palatsi.
Takaisin Itä-Saksaan palaavia ihmisiä muurin murtumisen jälkeen vuonna 1989.
Kyynelten palatsi vuonna 1990.

Itä-Saksan pystyttäessä Berliinin muurin se katkaisi samalla rajan ylittävät junat. Berlin Mitten kaupunginosa, jossa asema sijaitsi, oli läntisten miehitysvaltojen sektoreiden eli Länsi-Berliinin ympäröimä sekä pohjoisesta, lännestä että etelästä. Osa sekä S-Bahn- että U-Bahn-junista kulkivat Länsi-Berliinistä Länsi-Berliinin käyden Itä-Berliinissä ja pysähtyen Friedrichstraßella. Tämän takia kaikki maanalaiset laiturit, tarkemmin ottaen U-Bahnin linjan U6 ja Nord-Süd-Tunnel-tunnelia käyttävien S-bahn-junien laiturit, sekä osa maanpäällisistä laitureista olivat vain länsiberliiniläisten käytössä siitä huolimatta että ne sijaitsivat Itä-Berliinissä. Länsiberliiniläiset saattoivat myös vaihtaa eri läntisten linjojen välillä asemalla.

Maanpäälliset osat olivat jaetut kolmeen laituriin.

  • Laituria A käyttivät kaukojunat, mukaanlukien Interzonenzüge-junat, jotka ajettiin pysähtymättä Länsi-Berliinistä Länsi-Saksaan Itä-Saksan territorion läpi. Näille junille Friedrichstraße oli pääteasema. Asemalla pysähtyivät myös Kööpenhaminaan ja Tukholmaan (käyttäen junalauttaa Trelleborgin ja Sassnitzin välillä) kulkevat junat, ja Pariisin ja Moskovan välillä kulkeva pikajuna. Itäsaksalaiset eivät voineet nousta kyytiin jälkimmäiseen junaan kuin seuraavalla asemalla, Berlin Ostbahnhofilla.
  • Laituri B oli Länsi-Berliinin Wannseesta ja Staakenista saapuvien S-Bahn-junien pääteasema. Matkustajat saattoivat vaihtaa muille läntisille linjoille ilman rajakontrollia.
  • Laituri C oli lukuisten Itä-Berliiniin kulkevien S-Bahn-junien pääteasema.

Laiturien B ja C välissä oli aita, joka täytti saman tarkoituksen kuin Berliinin muuri. Asema oli näin jaettu kahteen aivan erityyppiseen asemaan. Toista käyttivät itäsaksalaiset ja toista länsiberliiniläiset ja ulkomaalaiset jotka vaihtoivat eri läntisten linjojen välillä tai siityivät Länsi-Berliinin ja Itä-Berliinin välillä, sekä ne harvat itäsakalaiset jotka olivat onnistuneet saamaan viisumin länteen. Lukuunottamatta A-laiturin kiskoja Itä- ja Länsi-Berliinin kiskot olivat täysin eristetyt toisistaan. Kaluston vaihto Länsi- ja Itä-Berliinin välillä oli mahdollista A-laiturin kiskojen kautta, mutta kiskot olivat varustetut kiskoiltasuistimin, jotka suistivat luvatta rajan ylittämistä yrittävät junat.

Katutasossa, maanalaisen ja korotetun osan välissä oli rajakontrollia varten tarkoitettu osa. Tähän sisältyi kolme passintarkastuslinjaa, tulli, odotushuone (rajanylitys saattoi kestää vartista tunteihin), valuutanvaihtopiste pakollista valuutanvaihtoa varten, viisumimaksujen maksupiste ja jopa pidätyssellejä ja kuulusteluhuoneita.

Asema oli varsin vilkas sen sijaitessa Itä-Berliinin keskustassa, ja alkuperäinen rajakontrolliasema kävi liian pieneksi. Tämän takia aseman pohjoispuoliselle aukiolle rakenettiin rajakontrollointia varten uusi rakennus, Kyynelten palatsi, joka yhdistettiin vanhaan rakennukseen maan alla kulkevaa käytävää pitkin. Uudessa rajakontrolliasemassa oli omat linjat niin länsiberliiniläisille, länsisaksalaisille, ulkomaalaisille, diplomaateille, transit-matkustajille kuin niille harvoille itäsaksalaisillekin jotka ylittivät rajan.

Varsinaisen asemarakennuksen eteläsivustalla oli nk. huoltosisäänkäynti (Diensteingang) Itä-Saksan rautateiden henkilöstölle. Tämä sisäänkäynti johti omaan kontrollihuoneeseensa ja sen jälkeen lukuisien käytävien kautta pääsi läntisen aseman katutasossa sijaitsevalle ovelle. Sisäänkäyntiä käyttivät myös Itä-Sakan tiedustelupalvelun työntekijät ja Länsi-Saksan kommunistisen sekä Länsi-Berliinin sosialistisen puolueen jäsenet. Salaisen sisäänkäyntiä käyttivät myös Länsi-Saksasta Itä-Saksaan pakenevat terroristit Inge Vieth, Monika Berberich, Gabriele Rollnik, Juliane Plambeck ja Till Meyer ja Länsi-Saksaan paennut kaksoisagentti Werner Stiller. Terroristit palasivat myöhemmin takaisin Länsi-Saksaan ja Vieth pakeni uudelleen Itä-Saksaan pysyen siellä muurin kaatumiseen saakka.

Aseman läntisella osastolla katutasossa ja maanalaisilla laitureilla olivat suositut Intershop-kaupat. Ne luotiin erityisesti Länsi-Berliinistä tuleville jotka eivät jaksaneet käydä rajakontrollia läpi. Aluksi ne olivat vain liikuteltavia myyntipisteitä, jotka myivät verovapaasti alkoholia ja tupakkaa, mutta myöhemmin ne olivat asemaan integroituja myymälöitä jotka myivät alkoholin ja tupakan ohella niin verovapaita kirjoja, leluja, koruja, kosmetiikkaa, lahjatavaraa kuin muutakin. Länsi-Berliinistä oli mahdollista tulla junalla asemalle, käydä Intershopissa ja poistua takaisin Länsi-Berliinin käymättä rajakontrollissa. Valuuttana kaupoissa kävivät vain kovat länsivaluutat, tarkemmin ottaen Yhdysvaltain dollari, Ranskan ja Sveitsin frangit, Yhdistyneen kuningaskunnan punta ja erityisesti Länsi-Berliinin markka. Verovapaiden alkoholin ja tupakan ostaminen oli erittäin houkuttelevaa länsiberliiniläisille, joita Länsi-Berliinin tulli saattoikin välillä tarkastaa ensimmäisellä länsiberliiniläisellä asemalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Berlin Friedrichstraße station

Koordinaatit: 52°31′13″N, 13°23′13″E