Frans Sammut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Frans Sammut (19. marraskuuta 19454. toukokuuta 2011[1]) oli maltalainen romaani- ja tietokirjailija.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Sammut, 2010

Sammut syntyi Zebbugissa, Maltassa.[1] Hän kävi peruskoulun Zebbugissa, jatkoi opintojaan St Aloysius' Collegessa ja sai opettajan pätevyyden St Michael's Teacher Training Collegessa. Hän suoritti perustutkinnon Maltan, arabian ja teologian Maltan yliopistossa ja sai Perugian yliopistossa pätevyyden opettaa italian kieltä ulkomailla.

Sammut sai ensi kerran tunnustusta 1960-luvun lopussa, jolloin hän oli mukana perustamassa kirjallisuuden elvytysliikettä (Moviment Qawmien Letterarju). Myöhemmin hän toimi Maltan kielen akatemian (Akkademja tal-Malti) sihteerinä.

Sammut työskenteli uransa loppuvaiheessa opetuksen parissa rehtorina, mutta hän toimi myös Maltan pääministerin kulttuurineuvonantajana vuosina 1996–1998. Hän oli naimisissa Catherine Cachian kanssa, ja heillä on kaksi poikaa, Mark ja Jean-Pierre.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Sammut, 1970

Sammut julkaisi lukuisia teoksia. Näistä voidaan mainita menestysromaanit Il-Gaġġa (Häkki), jonka pohjalta Mario Philip Azzopardi[3] ohjasi vuonna 1971, Rothmans-palkinnon voittaneen elokuvan Samuraj,[1] Paceville, joka sai valtion kirjallisuuspalkinnon[1], ja Il-Ħolma Maltija (Maltalainen unelma), joka kirjallisuuskriitikko Norbet Ellul-Vincentin mukaan "on vertaansa vailla maltalaisessa kirjallisuudessa".[4] Entinen pääministeri ja näytelmäkirjailija Alfred Sant piti sitä Sammutin mestariteoksena,[5] ja brittikirjailija ja -runoilija Marjorie Boulton kutsui sitä "huikeaksi saavutukseksi".[6]

Sammut julkaisi myös novellikokoelmat Labirint (Labyrintti), Newbiet (Vuodenajat) ja Ħrejjef Żminijietna (Tarinoita ajastamme).

Hänen ei-fiktiivisestä tuotannostaan voidaan mainita teokset Ir-Rivoluzzjoni Franċiża: il-Ġrajja u t-Tifsira (Ranskan vallankumous: historia ja merkitys), Bonaparti f'Malta (Bonaparte Maltassa), jonka ranskankielinen käännös Bonaparte à Malte julkaistiin vuonna 2008, ja On The Da Vinci Code (Da Vinci koodista, 2006), joka on kaksikielinen (englanti ja malta) kommentaari tästä kansainvälisestä menestysromaanista.

Fedra, 1978.

Sammut laati myös kriittisen laitoksen Mikiel Anton Vassallin Lexiconista. Vassallia (k. 1829) pidetään maltan kielen isänä. Vuonna 2006 julkaistiin Sammutin maltankielinen käännös Vassallin teoksesta Motti, Aforismi e Proverbii Maltesi (Għajdun il-Għaqal, Kliem il-Għerf u Qwiel Maltin). Vuonna 2007 esperantonkielinen käännös Vassallin elämästä kertovasta teoksesta Il-Ħolma Maltija (La Malta Revo) edusti Maltaa esperantonkielisessä klassikkokirjallisuuden kokoelmassa, jonka julkaisi New Yorkin Mondial Books.

Vuonna 2008 Sammutin romaanista Il-Gaġġa julkaistiin viides painos.

Vuonna 2009 Sammut esitti kumouksellisen uudelleentulkinnan Pietru Caxaron runosta "Xidew il-qada" (tunnetaan myös nimellä "Il-Kantilena"), joka on vanhin maltankielinen kirjallinen dokumentti.[7]

Entinen Maltan yliopiston rehtori, filosofian professori ja johtava maltalaisintellektuelli Peter Serracino Inglott on todennut:

Sammutin nerokkuus on siinä, että hän kykeni ikään kuin voltairelaisena narrina muuntamaan historiallisen henkilön eräänlaiseksi ironisesti elämää suuremman naamion karnevalistiseksi kantajaksi. Lukija saadaan nauttimaan sellaisten persoonien kääntöpuolesta, joihin yleensä suhtaudutaan varauksettoman juhlavasti. Heidän epävarmuudelleen, lipsahduksilleen ja selityksilleen voi hymyillä kuin rikostoveri. Tyylin vaihdos historiallisesta kerronnasta fiktiiviseen on kenties suurin haaste kenelle tahansa kääntäjälle.[8]

Viimeiset sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Sammutin kuuluisat viimeiset sanat olivat: "Vaimoni ja minun pitäisi mennä Jerusalemiin, mutta näyttää siltä, että suunnitelmat ovatkin muuttuneet. Olen nyt menossa taivaalliseen Jerusalemiin."[9]

Serracino Inglott totesi: "Ymmärsin silloin, että itku ja nauru ovat joskus sama asia."[8]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Sammut, 2006.
  • Labirint u Stejjer Oħra [Labyrintti ja muita tarinoita] (novellikokoelma) 1968
  • Il-Gaġġa [Häkki] 5 painosta (romaani) 1971 – elokuvaversio Gaġġa [Häkki], ohjaaja Mario Philip Azzopardi 1971
  • Logħba Bejn Erbgħa [Nelinpeli] (pitkä novelli) 1972
  • Samuraj [Samurai] 3 painosta (romaani) 1975
  • Kristu fil-Poeżija Maltija 1913-1973 [Kristus maltalaisessa runoudessa 1913-1973] (julkaisematon lopputyö, Maltan yliopisto) 1977
  • Fedra [Phèdre ja Racine] 1978
  • Il-Qtil fi Sqaq il-Ħorr [Murha rehellisellä kujalla] (pitkä novelli) 1979
  • Il-Proċess Vassalli [Vassallin oikeudenkäynti] (näytelmä) 1980
  • Il-Mixja tal-Ħaddiem lejn il-Ħelsien [Työläisten marssi kohti vapautta] (poliittinen analyysi) 1982
  • Ir-Rivoluzzjoni Franċiża: il-Ġrajja u t-Tifsira [Ranskan vallankumous: historia ja merkitys] (historiateos) 1989
  • Paceville (romaani) 1991
  • Letteratura [Kirjallisuus] (kirjallisuusarvostelu) 1992
  • Il-Ħolma Maltija [Maltalainen unelma] (romaani) 1994, 2012[10], esperantonkielinen käännös La Malta Revo julkaistu New Yorkissa 2007
  • Bonaparti f’Malta [Bonaparte Maltassa] (historia) 1997, ranskankielinen käännös Bonaparte à Malte julkaistu 2008
  • Newbiet [Vuodenajat] (novellikokoelma) 1998 (Kuvat: Giovanni Casellin)
  • Ħrejjef Żminijietna [Tarinoita ajastamme] (novellikokoelma) 2000 (Kuvat: Giovanni Casellin)
  • Dun Ġorġ: Il-Bniedem tal-Poplu [Isä George: kansan mies] (historiallinen ja uskonnollinen aihe) 2001
  • Ġrajjet Ħaż-Żebbuġ [Ħaż-Żebbugin historia] (historia) (käännös Dun Salv Ciapparan alkuperäisteoksesta) 2001
  • Lexicon (tekijänä Mikiel Anton Vassalli) 2002
  • Għala Le għall-UE [Miksi ei EU:hun] (poliittinen analyysi) 2003
  • Ħarsa mill-qrib lejn ħajjet San Filep u l-Kult tiegħu [Pyhä Filippo läheltä katsottuna: elämä ja palvonta] (historiallinen ja uskonnollinen aihe) 2004
  • On The Da Vinci Code/Dwar The Da Vinci Code (kirjallisuusarvostelu) 2006
  • Għajdun il-Għaqal, Kliem il-Għerf u Qwiel Maltin [Maltalaisia sanontoja, aforismeja ja sananlaskuja] (käännös Mikiel Anton Vassallin alkuperäisteoksesta) 2006
  • Alfred Sant: Il-Viżjoni għall-Bidla [Alfred Sant: muutoksen visio[11]] (poliittinen analyysi) 2008
  • Johdanto Baron Vincenzo Azopardin sanakirjaan, jossa hän analysoi Caxaron runoa "Il-Kantilena" (kirjallisuusarvostelu, kielitiede) 2009

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Attard, Elaine. "Frans Sammut passes away", 05-05-2011. Luettu 05-05-2011. 
  2. Le Petit Futé, 9th Ed, 2009-2010, Paris, p. 70.
  3. Aquilina, Sandra. "Portrait of the artist", 12-03-2007. Luettu 05-05-2011. 
  4. Ellul Vincenti, Norbert (11-04-1994): "Vassalli's Maltese Dream", The Sunday Times (Malta), p. 20.
  5. Sant, Alfred. "Frans Sammut: A Man of Courage", 04-05-2011. Luettu 05-05-2011. 
  6. "Maltese works in Esperanto", 02-09-2007. Luettu 15-05-2011.. 
  7. Sant, Toni. "New interpretation to oldest written document in Maltese", 19-04-2009. Luettu 15-05-2011. 
  8. a b Serracino Inglott, Peter. "Inheritance of icons", 15-05-2011. Luettu 25-05-2011. 
  9. Sammut, Mark A.. "Frans Sammut", 15-05-2011. Luettu 25-05-2011. 
  10. http://franssammut.info/?page_id=34
  11. http://www.independent.com.mt/news.asp?newsitemid=65773

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Frans Sammut

'