Focke-Achgelis Fa 223

Wikipedia
Ohjattu sivulta Focke Achgelis Fa 223
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Focke-Achgelis Fa 223 Drache
Fa 223:n malli Hubschraubermuseum Bückeburgissa (Bückeburgin helikopterimuseo)
Fa 223:n malli Hubschraubermuseum Bückeburgissa (Bückeburgin helikopterimuseo)
Tyyppi kaksiroottorinen helikopteri
Alkuperämaa Saksa
Valmistaja Focke-Achgelis
Ensilento lokakuu 1940
Esitelty 1941
Pääkäyttäjät Luftwaffe
Tšekkoslovakian ilmavoimat
Ranskan ilmavoimat
Valmistusmäärä 20 kpl
Valmistusvuodet 1941–1945
Muunnelmat Focke-Achgelis Fa 284

Focke-Achgelis Fa 223 Drache oli saksalainen kaksiroottorinen helikopteri (voidaan lukea tosin myös multikopteriksi, koska kopterissa oli kaksi erillistä roottoria). Drache oli maailman toinen palveluskäyttöön päässyt helikopteri.[1] Sen käyttö oli rajoitettua, mutta konetyyppi osoitti helikopterien käytännöllisyyden pelastustehtävissä ja kuljetuksissa vaikeakulkuisiin paikkoihin.

Fa 223 Drachen suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fa 223 Drachen pohjaksi otettiin onnistunut Focke-Wulf Fw 61 -koekopteri, joka lensi ensimmäisen kerran vuonna 1937. Focke-Achgelis kehitti Drachen rinnalla Fa 266 Hornissea ja Fa 224 Libellea. Fa 266- ja Fa 224 -projektit kuitenkin peruttiin 1938, ja yhtiö keskittyi ilmavoimille suunnattuun Fa 223:een. Drachen suunnittelutyön alkaessa ilmavoimat oli määritellyt konetyypin vaatimuksiksi 100 km/h nopeuden, 700 kg kuorman ja kaksoisohjaimet.[1]

Teknisiltä ratkaisuiltaan Drache pohjautui Henrich Focken 1936 rakentamaan kaksiroottoriseen prototyyppihelikopteriin. Koptereita yhdistivät rakenne ja kolmilapaiset roottorit. Eroja taas olivat koko, paino ja moottori. Drachen runko oli rakennettu kromimolybdeeniputkesta hitsatusta kehikosta, jonka päälle oli pingotettu kangas. Rungossa oli tilat ohjaamolle, kuormatilalle, 490 litran polttoainesäiliölle ja moottorille. Kaikissa Dracheissa oli T-peräisin ja nokkapyörälaskuteline.[1]

Koelennot ja rajoitettu palveluskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen prototyyppi (rekisteritunnukseltaan D-OCEE) tuhoutui 115:sta lennollaan 5. syyskuuta 1941, kun toinen roottori irtosi autorotaatioon siirryttäessä. Koneen aloittaessa syöksyään pilotti Karl Bode pääsi pakenemaan laskuvarjon avulla kopterista 700 metrin korkeudessa. Tähystäjä putosi kopterin mukana ja kuoli maahansyöksyssä. V1:llä oli ennen onnettomuuta tehty 115 lentoa. Ensimmäisen prototyypin peräsimeen oli maalattu natsi-Saksan siviililentokoneiden tunnus, musta hakaristi valkoisella pohjalla punaisen lipun keskellä. Seuraaviin prototyyppeihin tunnusta ei maalattu. Tuhoutunut V1 korvattiin kahdella uudella prototyypillä, V2:lla (D-OCEW) ja V3:lla. Korvaavat koneet erosivat V1:stä ohjaamon lasituksen ja rungon muodon osalta. Konetyypin neljännessä prototyypissä (V4) oli asennettuna myös pisaranmuotoiset pyöränsuojukset. Saksan ilmailuministeriö RLM teki tilauksen sadasta Drachesta, joista kolmellekymmenelle annettaisiin V-prototyyppimerkintä, jolloin niitä käytettäisiin varsinaisten tuotantosarjan koneiden kehittämiseen.[2]

Liittoutuneiden massapommitukset hidastivat konetyypin kehitystä ja tuotantoa voimakkaasti, sillä muun muassa Delmenhorstin tehtaat, joissa Fa 223:a valmistettiin, tuhoutuivat täysin. Toukokuussa 1944 Hollannin soisilla alueilla Drachea käytettiin menestyksekkäästi pudonneen pommikoneen pelastustehtävissä. Prototyyppi V11 vaurioitui vakavasti pelastustehtävän aikana sattuneen vahingon takia. Prototyyppiä V16 käytettiin myös onnistuneesti Alpeilla 6. syyskuuta – 5. lokakuuta 1944 Mittenwaldissa suoritetuissa korkeanalueenkokeissa koneella siirrettiin muun muassa 840 kilogramman vuoristotykki 2 800 metrin korkeuteen vuoristoon, johon meni normaalisti 20 mieheltä puolitoista päivää.[2]

Käyttö sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotasaaliiksi saatu Drache yhdysvaltalaisissa tunnuksissa 1945

Vuoden 1944 lopulla vain viisi Drachea oli enää lentokunnossa. Laupheimin pommitusten jälkeen Fa 223:n tuotanto siirrettiin Weserflugin tehtaille Tempelhofiin Berliinissä. Siellä saatiin tammikuussa 1945 valmiiksi neljä Fa 223E -tuotantomallia. Yksi näistä lensi Hans H. Gertenhaverin ohjaamana Mühldorfin kautta Ochsenhauseniin liittyäkseen jäljellä olevan Luftwaffen palvelukseen. Loput kolme valmista ja 30 keskeneräistä kopteria siirtyivät Neuvostoliitolle tehtaiden valtauksen jälkeen.[3] Loput lentokuntoiset Drachet siirrettiin Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan.[3] Ranska ja Tsekkoslovakia saivat haltuunsa keskeneräiseksi jääneitä Fa 223 -koptereita, joita niiden lentokoneteollisuudet käyttivät omien VR-1- ja SNCASE SE 3000 -malliensa pohjana.[4]

Tekniset tiedot (Fa 223E)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [5]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.025000012,25 m (rungon pituus)
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&024.050000024,50 m (roottorista roottoriin)
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03600004,36 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&03180.&&&&003 180 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&03860.&&&&003 860 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&04315.&&&&004 315 kg
  • Voimalaite: 1 × BMW Bramo 323D-2 yhdeksänsylinterinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0750.&&&&00750 kW (&&&&&&&&&&&01000.&&&&001 000 hv)
  • Roottori: 2 × halkaisija &&&&&&&&&&&&&012.&&&&0012,00 m , pinta-ala &&&&&&&&&&&&0226.&&&&00226 m²

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0176.&&&&00176 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0134.&&&&00134 km/h
  • Toimintasäde: &&&&&&&&&&&&0437.&&&&00437 km
  • Lentoaika: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”2 h 20 min h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&04875.&&&&004 875 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&&04.01000004,1 m/s (pystysuoraan); 5,6 m/s (eteenpäin lennettäessä)

Aseistus

  • 1 × MG 15 nokassa
  • 2 × 250 kg:n pommia tai syvyyspommia

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Witkowski, Ryszard: Rotorcraft of the Third Reich. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2007. 978-83-89450-43-2.
  • "Fa 223...Henrich Focke's Singular Kite", Part One. Air International, toukokuu 1984, Vol. 26 No. 5. Bromley, UK:Pilot Press. s. 245–247, 259–262. ISSN 0306-5634.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Witkowski: 38-40
  2. a b Witkowski: 41-44
  3. a b Witkowski: 44-48
  4. Witkowski 2007: 70-73
  5. Air International toukokuu 1984: 260