Florent Couao-Zotti
Florent Couao-Zotti (s. 1964 Pobé, Dahomeyn tasavalta) on beniniläinen kirjailija. Hän kirjoittaa sarjakuvia, näytelmiä ja novelleja. Hän asuu Cotonoussa, jossa hän opettaa kirjallisuutta oppikouluissa.[1]
Couao-Zotti on opiskellut kirjallisuutta Beninin kansallisessa yliopistossa ja toiminut kouluttajana ja kulttuurialan yrittäjänä Kinshasassa ja Angoulêmessa. Sen jälkeen hän on harjoittanut journalismia toimimalla kulttuurikolumnistina ja satiiristen lehtien toimittajana.
Beninin ministerineuvosto nimesi Florent Couao-Zottin matkailu-, kulttuuri- ja taideministeriön tekniseksi neuvonantajaksi joulukuussa 2019.[2]
Tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Couao-Zottin mielestä novelli on kaikkein sopivin Afrikan mantereelle, jossa kirjoittaminen ei ole tärkeä osa kulttuuria. Hänen kirjoitustensa tarkoitus on myös tuhota sinnikkäästi eläneitä latteuksia, joita on haluttu yhdistää Afrikkaan ja joita kirjallisuus usein vaalii.
Novellikokoelmassaan L'homme dit fou et la mauvaise foi des hommes Florent vie lukijan kauas yleisistä Afrikkaa koskevista kliseistä länsiafrikkalaisen kaupungin rähjäisille alueille, joissa on epäilyttäviä henkilöitä, jotka pyrkiessään mahdottomaan lunastukseen rakkauden kautta takertuvat materialismiin ja köyhyyteen.
Abdourahman A. Waberi kirjoittaa: ”Jos pitäisi löytää yksi yhteinen teema hänen novellikokoelmansa kymmenelle tarinalle, se olisi katu, sen rappeutuneisuus ja vaarat, sen epätoivo ja rumuus.” Tällainen sosiaalinen juurtuneisuus kiihottaa Couao-Zotin mielikuvitusta, joka paljastaa ihmisyyden alapuolella elävän väestön sisäisen maailman, ihmiset jotka asuvat alueilla, joita ei voi suositella matkailijoille. Joidenkin mukaan hän rypee kurjuudessa ja saa tyydytystä kuvatessaan "likaisia seksiansoja" ja "ghetton lurjuksia".
Couao-Zotti pistää kynällään paikkaan, jossa se koskee eniten. Hän kutsuu meidät epämiellyttävälle kirjalliselle retkelle afrikkalaisen yön päätekohtaan, joka on kaukana tavallisista stereotypioista, ja tarttuu yhteiskuntaan, jonka toimimattomuus tarjoaa hänelle loputtoman aineiston kirjoittamiseen. Siinä mielessä Couao-Zotti uudistaa kirjailijan perinteisen etuoikeuden, joka on todistaminen.[1]
Florent Couao-Zottin teoksia on käännetty viidelle kielelle, japaniksi, italiaksi, katalaaniksi, saksaksi, englanniksi.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ce soleil où j’ai toujours soif (näytelmä). 1996. ISBN 978-2-7384-2734-2
- Notre pain de chaque jour (näytelmä). 1998: Le Serpent à plumes, Pariisi. ISBN 978-2-84261-042-5
- L'homme dit fou et la mauvaise foi des hommes (novelleja). 2000: Le Serpent à plumes, Pariisi. ISBN 978-2-84261-204-7
- Notre pain de chaque nuit (romaani). 2000: J'ai lu, Pariisi. ISBN 978-2-290-30242-2
- Charly en guerre (nuorisoromaani). 2001: Éditions Dapper, 2001. ISBN 978-2-906067-69-1
- La diseuse de mal-espérance (näytelmä). 2001. ISBN 978-2-7475-0578-9
- Small hell in Street corners, (novelli). 2001: Weaver Press, Harare.
- La Sirène qui embrassait les étoiles. 2003: L'œil, Paris. ISBN 978-2-912415-63-9
- Le collectionneur de vierges (näytelmä). 2004: Editions Ndzé. ISBN 978-2-911464-20-1
- Le Cantique des cannibales. 2004: Le Serpent à plumes, Paris. ISBN 978-2-84261-485-0
- Retour de tombe. 2004: Editions Joca Seria. ISBN 978-2-84809-025-2
- Les Fantômes du Brésil. 2006: UBU éditions. ISBN 978-2-35197-002-7
- Si la cour du mouton est sale, ce n'est pas au porc de le dire. (romaani) 2010: Editions du Rocher. ISBN 978-2-268-06890-9
- Western Tchoukoutou. 2018: Editions Gallimard. ISBN 9782072780066
- Comment tuer dix fois un criminel…, Lomé (Togo), Continents, 2024[3]
Mietelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Perimme ranskan kielen. Iloni on muotoilla sitä, kunnes se huutaa kaiken ulos minusta. Tämä cocktail-kieli on velvollisuus ja myös valtava haaste.
"Lapsuuden kuningaskunta Afrikka, kuten Senghorilla oli tapana sanoa, jossa kaikki on hiljaista, missä et koskaan voi palata juurillesi. Se on sitä, mitä näet huonoissa elokuvissa - me kutsumme kotona niitä kalebassi-elokuviksi - täynnä auringonlaskuja, lampaita ja mökkejä. Tumeltumaton maa, esihistorian ajoista asti, paratiisi."
"Otan peilini ja tarkastelen ympäriinsä tätä miesten, naisten ja lasten moninaisuutta, katson kun he elävät, taistelevat, rakastavat ja kuolevat, kirjoitan heidän harhailustaan.[1]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Florent Couao-Zottin teokset ovat saaneet useita palkintoja, kuten Tchicaya U Tams'i -palkinto (1996), Frankofonia-kirjallisuuden palkinto lapsuudesta (1996) Ahmadou-Kourouma-palkinto (2010), Abbevillen kirjamessujen palkinto (2016) ja Ranskan akatemian Roland-de-Jouvenel-palkinto (2019).[3] Couao-Zottille on myönnetty Beaumarchais-apuraha vuonna 2001 ja residenssi kirjoittamiseen Limogesissa elo-syyskuussa 2001.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Florent Couao-Zotti (Benin) 20th Time of the Writer. 2003. Centre for Creative Arts, University of KwaZulu-Natal. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Angèle M.: Bénin: Florent Couao-Zotti nommé au ministère du Tourisme, de la Culture et des Arts Benin Web TV. Viitattu 5.1.2020. (ranskaksi)
- ↑ a b c Dirk Kohnert: Book review : "Western Tchoukoutou", by Florent Couao-Zotti (Benin). Paris : Éditions Gallimard, Continents Noirs, 176 p., 1.1.2020. Artikkelin verkkoversio. Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”:0” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Florent Couao-Zotti SPLA. Viitattu 17.1.2019. (englanniksi)(ranskaksi)
- Florent Couao-Zottin kirjoituksia(ranskaksi)
- Florent Couao-Zottin kirjoja, Amazon
- Kidi Bebey, Entre ombre et lumière, les nouvelles cocasses et tragiques Florent Couao-Zotti, 21.4.2024 Le Monde Afrique (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||
