Evon retkeilyalue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Evon retkeilyalue

Evon retkeilyalueen tunnus

Sijainti
Pinta-ala
47 km²
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
1994
Kävijämäärä
85 400[1] (2018)
Hallinto
Kartta
Laavu Evon retkeilyalueella Ylisen Niemisjärven lähellä.

Evon retkeilyalue on valtion retkeilyalue, jonka kokonaispinta-ala on 4 862 hehtaaria, josta veden peitossa on 186 hehtaaria. Tästä alueesta noin 1 300 hehtaaria on suojelumetsää, johon sisältyvät Kotisten aarnialue, 232 hehtaaria ja Sudenpesänkangas, 460 hehtaaria. Samaan retkeilyaluekokonaisuuteen valtion retkeilyalueen kanssa kuuluvat Evon opetusmetsä, jonka laajuus on 2 025 hehtaaria, Hämeenlinnan kaupungin omistama Tarusjärven retkeilyalue, jonka laajuus on noin 1 000 hehtaaria, sekä UPM-Kymmenen ja yksityisten maanomistajien metsiä. Kotisten aarnialue on tutkimuskäyttöön varattu alue Evon alueen länsiosassa. Alueeseen kuuluvat Musta-Kotinen ja Valkea-Kotinen sekä Lapinkallio ympäristöineen.

Alue on vedenjakaja-alueelle tyypilliseen tapaan korkeaa ja korkeusero voi olla jopa 80 metriä. Evolla on jopa 100 vuotta vanhaa lehtikuusikkoa. Toisaalta siellä on myös metsän sukkession osoittamiseksi poltettua, kulotettua, metsää, mikä kuvaa salamaniskusta palanutta aarnimetsää opetustarkoituksessa.

Harrastusmahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evon retkeilyalueella on merkittyjä reittejä n. 70 km, joten patikoitavaa pelkästään retkeilyalueella riittää useammaksi päiväksi. Lisäksi alueelta lähtee Päijänne-ilves yhdysreitti Padasjoelle ja Aurinko-Ilves reitti Asikkalaan. Lyhyempiä kävelyreittejä varten Evolla on useita 2-4 kilometrin pituisia luontopolkuja, joiden varrella voi ihailla vaihtelevia maisemia. Kalastusta voi harrastaa Niemisjärven virkistyskalastusalueella, jonka järviin istutetaan lohikalaa. Uiminen on myös sallittua retkeilyalueella ja mm. Niemisjärveltä ja opiston läheisiltä Rautjärviltä löytyy laitureita. Alisella Rautjärvellä on luonnonhiekkaranta. Evolla on myös hyvät pyöräily- ja ratsastusmaastot laajan metsätieverkoston ansiosta. Osalle alueesta on myös mahdollista ostaa metsästyslupia.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evon retkeilyalue sijaitsee Hämeessä Hämeenlinnan kaupungin ja Padasjoen kunnan alueella, Lammi - Padasjoki -tien (nro 53) varrella. Evolle kertyy matkaa Lammilta noin 20 km, Padasjoelta 25 km, Hämeenlinnasta 50 km, Lahdesta 70 km ja Tampereelta 110 km.

Evokeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evokeskus on retkeilyalueen opastuspiste, jossa on kesäaikana opas ja vaihtuvia näyttelyitä. Näyttelyyn tutustuminen on maksutonta. Evokeskukselta saa tietoa ja opastusta Evon retkeilyalueesta. Evokeskuksessa myydään myös alueen karttoja, retkeilyalueen tuotteita, kahvia ja pientä purtavaa. Evokeskukseen on vapaa pääsy.

Retkeilyalueen palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asiakaspalvelusta ja retkeilyalueen opastuksesta vastaa kesäaikana Evokeskus, joka toimii Hämeen ammattikorkeakoulun Evon yksikön yhteydessä. Muina aikoina Evon retkeilyalueeseen liittyvissä asioissa palvelee Hämeen luontokeskus.
  • Tulentekopaikkoja ja keittokatoksia on Evolla useita. Avotulenteko on kielletty metsäpalovaroituksen aikana.
  • Vesipisteitä on mm. Evokeskuksella, Niemisjärvellä, Koverolla ja Taruksella. Syrjänalusen harjupolun varrella on lähde. Järvien pintavettä voi käyttää, mutta se on suositeltavaa keittää.
  • Laavuja alueella on yhteensä 11, sekä lisäksi 3 varauslaavua. Laavuilla on nuotiokehä, polttopuita ja kirves sekä kuivakäymälä. Teltan saa pystyttää myös laavujen läheisyyteen.
  • Maksuttomat telttailualueet sijaitsevat Valkea Mustajärvellä, Niemisjärvellä ja Koverolla. Telttailualueilla on nuotiokehä, polttopuita ja kirves sekä kuivakäymälä.
  • WC:t löytyvät Evokeskukselta. Lisäksi jokaisen laavun yhteydessä on kuivakäymälä. Niemisjärven virkistyskalastusalueella ja Evokeskuksessa on inva-WC.
  • Veneitä ja kanootteja voi vuokrata Niemisjärven virkistyskalastusalueelta.
  • Kanootteja voi vuokrata myös Evokeskuksesta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Käyntimäärät maastossa 2019 15.2.2020. Metsähallitus. Viitattu 11.1.2021.