Eva Alexanderson
Eva Alexanderson (11. syyskuuta 1911 – 20. joulukuuta 1994) oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.[1]
Alexanderson valmistui filosofian kandidaatiksi Lundin yliopistosta 1935. Hän opiskeli Toulousessa 1930−1931, Barcelonassa 1936 ja Roomassa 1938–1939. Hän oli Svenska Bokförlagetin palveluksessa 1934–1937, NU-lehdessä 1937–1938 ja 1941–1942, Ruotsin ulkopoliittisessa instituutissa (Utrikespolitiska Institutet) 1942−1944, Bonniers förlagissa 1946−1955. Hän käänsi ranskan- ja italiankielistä kirjallisuutta ruotsiksi ja kirjoitti romaaneja. Lisäksi hän on kirjoittanut novelleja ja artikkeleita.[1]
Valmistuttuaan Lundista hän teki Svenska bokförlagetissa työskennellessään useita ulkomaanmatkoja, joilla hän heräsi poliittisesti, mikä vaikutti hänen myöhempään työhönsä. Hän teki töitä natsismin vastaisessa lehdessä NU ja Ulkopoliittisessa instituutissa. Toisen maailmansodan jälkeen hän aloitti omaelämäkerrallisesti värittyneen kirjailijanuransa. Hän pohti uskonnollisia kysymyksiä ja löysi kodin katolisuudesta.[2]
Alexandersonin viimeinen käännöstyö on vuonna 1989 ilmestynyt Umberto Eco -ruotsinnos Foucaults pendel. Kaunokirjallisuuden lisäksi hän käänsi ruotsiksi tietokirjallisuutta sekä italialaisia taistelulauluja, joista on tullut suosittuja.[2]
Alexandersonin puoliso oli vuosina 1944−1946 filosofian lisensiaatti Ragnvald Lundström.[1]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruotsin akatemian kääntäjäpalkinto 1961
- Elsa Thulin -palkinto 1969
- Letterstedtin kääntäjäpalkinto 1985 Umberto Econ teoksesta Rosens namn (Ruusun nimi)
- Samfundet De Nion kääntäjäpalkinto 1985
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Resa till smältpunkten (1954)
- mig som liten är (1955)
- Guldhönan (1956)
- Väckt ur drömmen (1958)
- Fyrtio dagar i öknen (1964, 1984)
- Pilgrimsfärd (1967)
- Kontradans (1969)'
- (toim.) De homosexuella i församlingen (1973)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Alexanderson, Eva Vem är hon 1988 Projekt Runeberg (ruotsiksi)
- ↑ a b Annika Ruth Persson: Eva Alexanderson. Litteraturbanken. Viitattu 2.4.2020 (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
