Eugèn Cajander
Eugèn Cajander (s. 13. huhtikuuta 1861 Vilna – ?) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraalimajuri.[1]
Cajanderin vanhemmat olivat Suomen kenraalikuvernöörin viraston kassanhoitaja majuri Fredrik Anders Cajander ja Maria Antonovna Haveman ja puoliso Antonina Pavlitskaja. Cajander kävi ensin Pietarin 1. sotaopiston ja tuli sitten Nikolain ratsuväkiopistoon Pietarissa 1878. Sieltä valmistuttuaan hänet määrättiin vänrikkinä Henkivartioväen rakuunarykmenttiin Pietarhoviin 1880. Kornetiksi Cajander ylennettiin 1882, luutnantiksi 1885, aliratsumestariksi 1890 ja ratsumestariksi 1896, minkä jälkeen hän toimi Henkivartioväen rakuunarykmentin eskadroonanpäällikkönä. Everstiksi hänet ylennettiin 1904 ja 1909 hänet määrättiin 8. Lubenskin husaarirykmentin komentajaksi Chișinăuhun Bessarabiaan. Kenraalimajurina hänestä tuli 4. ratsuväkidivisioonan 1. prikaatin komentaja tammikuussa 1914 ja hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan aluksi mainitun divisioonan 3. prikaatin komentajana vuonna 1914 ja sen jälkeen useasti vt. divisioonankomentajana 1915–1918. Cajander erosi sotapalveluksesta helmikuussa 1918 eikä hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eugèn Cajander Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 12.1.2020)
|
