Etelä-Korean energiapolitiikka
Etelä-Korean energiapolitiikka kertoo Etelä-Korean energiankäytöstä ja energiapolitiikasta ja eri sidosryhmien näkemyksistä energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot.
Ympäristöjärjestö Germanwatchin mukaan vuonna 2008 Etelä-Korean osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli 1,70 % (9. sija), % energiankulutuksesta 1,84 % ja väestöstä 0,74 %.[1] [2] Vuonna 2007 Etelä-Korea oli CCPI-indeksissä sijalla 48/56.[3][4]
Etelä-Korean oli maailman neljänneksi suurin öljyntuoja vuonna 2007, jolloin 97 % maan energiasta koostui fossiilisen energian tuonnista.
Vuonna 2019 energiantuotannosta 40,4 % tuotettiin hiilellä, 25,9 % maakaasulla ja 15,6 % ydinvoimalla. Uusiutuvien energien osuus oli 6,5% kokonaistuotannosta. [5]
Ydinvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Korealla on tuotantokäytössä 24 ydinreaktoria, joka tekee siitä maailman 6. suurimman ydinvoimamaan[6]. Maan ydinvoimaloita operoi Korea Hydro and Nuclear Power, joka on pörssinoteeratun ja valtion enemmistöomisteisen Korea Electric Powerin tytäryhtiö.
Hiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Koreassa on 30 hiilivoimalaa, ja vuoden 2020 energiastrategiassa linjattiin niiden sulkemisesta vuoteen 2034 mennessä. 24 kappaletta hiilivoimaloista on tarkoitus muuntaa maakaasuvoimaloiksi.[5]
Kaasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Koreaan on tuotu maakaasua nesteytettynä.
Etelä-Korea on ostanut Qatarista vuosittain 9 miljonaa tonnia maakaasua. Maa on sopinut Qatarin kanssa uudesta sopimuksesta vuosille 2025-2045 koskien kahta miljoonaa tonnia vuosittain.[7]
Uusiutuva energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2003 uusiutuvan energian ohjelman tavoite oli nostaa uusiutuvan energian määrä primaarienergiasta 1,4:stä viiteen prosenttiin vuonna 2011 ja myöhemmin 10 prosenttiin vuonna 2020 tuulivoiman ja aurinkosähkön lisäyksillä. IEA:n mukaan Etelä-Korea voisi tuottaa 30 % sähköstä uusiutuvilla energialähteillä. Vuonna 2019 tämä osuus oli kuitenkin vain 6.5%[5].
Etelä-Korean uusimpana (2020) tavoitteena on tuottaa 42% prosenttia energiasta uusiutuvista lähteistä vuoteen 2034 mennessä[5].
Tuulivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Koreassa oli tuulivoimaa: 98 MW (2005), 173 MW (2006), 191 MW (2007) ja 236 MW vuonna 2008. Maaliskuussa 2008 Etelä-Koreaan oli 253 MW tuulivoiman Kioton pöytäkirjan Clean Development Mechanism CDM-projekteja. CDM-projekteihin on sisältynyt:
- Pyeongchang tuulipuisto 98 MW (Gangwon provinssi) vuonna 2006
- Youngduk tuulipuisto 40 MW (etelärannikolla) vuonna 2006
- Hangyeong tuulipuisto 21 MW vuonna 2007
- Yangyang tuulipuisto 3 MW.
Clean Development Mechanism (CDM) projekteista 90% on neljään maahan: Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Brasilia ja vain 1% vähiten kehittyneisiin maihin (least developed countries LDC).[8]
Vuonna 2021 tuulivoimakapasiteettia Etelä-Koreassa oli 1,67 GW. Etelä-Korean tavoitteena (2020) on nostaa tuulivoimakapasiteettinsa 16,5 GW:iin vuoteen 2030 mennessä[9].
Suuren osan tästä tuottaisi Etelä-Korean helmikuussa 2021 julkistama maailman suurin tuulipuisto. Tuotantokapasiteetiltaan 8,2 GW tuottava puisto on tarkoitus rakentaa vuoteen 2030 mennessä, ja sen arvioidaan maksavan noin 36 miljoonaa euroa.[9]
Aurinkoenergia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aurinkosähkö liitettiin vuonna 2003 käyttöön otettuun syöttötariffiin vuonna 2006 (74 centtiä/kWh). Verkkoon kytkettyjä aurinkokennoja oli 35 MW vuonna 2006.[10] EPIA ennusti Etelä-Koreaan vuonna 2010 aurinkokennojen määräksi 400-500 MW.[11] Aurinkoenergiaa oli asennettu EPIA:n mukaan 352 MW vuonna 2008. Saksalainen Solarworld käynnisti vuonna 2008 yhteistehtaan korealaisen SolarPark kanssa 150 MW kapasiteetilla Jeonju:ssa.[12]
Vuoden 2020 energiastrategiassa tavoitteeksi asetettiin 30,8 GW aurinkoenergian tuotantoa vuoteen 2030 mennessä. Tuotannon määrä oli noin 15,6 GW vuoden 2020 loppuun mennessä[13].
Etelä-Korea on rakenteilla maailman suurin patoaltaaseen sijoitettava kelluva aurinkovoimala. Hapcheon-gunin maakuntaan Etelä-Gyeongsangiin sijoittuva voimala on tuotantoteholtaan 41 MW. [14]
Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asia-Pacific Partnership for Clean Development and Climate perustettiin vuonna 2005 jäseninään Etelä-Korea, Australia, USA, Japani, Kiina ja Intia.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) CCPI 2009
- ↑ CCPI-vertailu (Arkistoitu – Internet Archive) Germanwatch 2008
- ↑ Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) Climate Change Performance Index 2007
- ↑ Climate Change Performance Index, How 2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Kim Byung-wook: Korea sets 42% renewable energy target by 2034 koreaherald.com. 15.12.2020. The Korea Herald. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ Operational & Long-Term Shutdown Reactors IAEA. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ South Korea signs 20-year LNG deal with Qatar Reuters. 12.7.2021. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ Forests for Climate: Developing a hybrid approach for REDD] Greenpeace
- ↑ a b Hyonhee Shin: South Korea unveils $43 billion plan for world's largest offshore wind farm Reuters. 5.2.2021. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ Renewables 2007 global status report, REN21 s.25, 38
- ↑ Global Market Outlook for Photovoltaics until 2012, Facing a sunny future, EPIA s.5
- ↑ Photovoltaic energy barometer 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) - EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 190, s. 72-102, 3/2009 s.93
- ↑ Emiliano Bellini: South Korea deployed 4.1 GW of solar in 2020 pv-magazine.com. 25.3.2021. Viitattu 12.8.2021.
- ↑ Heidi Vella: Inside the world’s largest dam-based floating solar power project power-technology.com. 12.1.2021. Viitattu 12.8.2021.