Esitystaide
Esitystaide on nykyteatterin, performanssin ja muiden esittävän taiteen eri perinteiden välimaastossa vaikuttava taiteen muoto. Termi "esitystaide" on syntynyt 2000-luvulla.[1]
Erilaisille esityksille yhteistä on muun muassa yleisökontakti, käsitteellisyys ja elämyksen korostaminen. Esitystaiteessa etsitään teatterillisen kohtaamisen uusia muotoja.[1]
Esitystaiteen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esitystaiteen taustalla on nykyteatterin eri muodot, performanssi ja elävä taide.[1]
Kuten esitystaiteessa, monissa nykyteatterin muodoissa teoksen lähtökohtana ei ole enää draamateksti ja näytelmä. Esitystaiteen taustalla vaikuttanut performanssi sai alkunsa 1960-luvulla, sen innoituksena oli muun muassa toimintamaalaus, käsitetaide, happeningit, videotaide ja taiteen esineellisyydelle vaihtoehtoja etsivä taide.[1]
Performanssitaide syntyi USA:ssa 1970-luvulla, 1980-luvun puolivälissä taas sai alkunsa elävä taide eli Live Art Britanniassa. Termi pyrki kattamaan laajempaa aluetta, ja se muistuttaa esitystaidetta.[1]
Esitystaide Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatterikorkeakoulussa aloitti 2001 Esitystaiteen ja -teorian maisteriohjelma, ja myös Turun Taideakatemia avasi samansuuntaisen koulutusohjelman. Vuonna 2010 aloitettiin koulutus myös Satakunnan ammattikorkeakoulussa.[1]
Suomessa toimii (2012) noin 150-300 esitystaiteilijaa. Tapahtumia, klubeja ja festivaaleja järjestetään aktiivisesti. Esitystaiteen kenttä on myös järjestäytynyt. Helsinkiin avattiin 2011 esitystaiteen keskus. Alan tiedotuskeskus Presentaatio on toiminut vuodesta 2008, vuotta aiemmin alkoi ilmestyä Esitys-lehti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Esitystaide Esitystaiteen keskus. Arkistoitu 27.1.2014. Viitattu 2.2.2013.