Ernie Bushmiller
Ernest (Ernie) Paul Bushmiller (23. elokuuta 1905 New York – 15. elokuuta 1982 Stamford, Connecticut)[1] oli yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä, joka piirsi vuodesta 1925 alkaen strippisarjakuvaa Ulla (Nancy, alun perin Fritzi Ritz).
New Yorkin Bronxista kotoisin ollut Bushmiller työskenteli koulun jälkeen apulaisena New York World -lehdessä ja suoritti kursseja National Academy of Designissa. Vuonna 1925 hän alkoi piirtää sarjakuvaa Fritzi Ritz, jonka Larry Whittington oli aloittanut kolme vuotta aiemmin, mutta siirtynyt sittemmin toiseen lehteen. Viehättävästä sankarittaresta kertonut sarja lisäsi suosiotaan Bushmillerin kaudella. Vuonna 1933 Bushmiller lisäsi sarjaan uuden hahmon, Fritzi Ritzin siskontyttären Ullan (Nancy), joka kohosi muutamassa vuodessa uudeksi päähenkilöksi. Ullan ystävä Pelle (Sluggo) ilmaantui sarjaan vuonna 1938, jolloin myös sarjan nimeksi muutettiin Nancy. Bushmiller teki Ullasta yksinkertaisen vitsisarjan, jonka huumori oli usein visuaalista ja piirrostyyli taloudellisen yksinkertaista.[1]
Bushmiller palkittiin National Cartoonists Societyn Reuben-palkinnolla vuonna 1976. Hän jatkoi Ullan piirtämistä 1970-luvun lopulle saakka, jolloin joutui etenevän Parkinsonin taudin vuoksi luovuttamaan piirtämisen Will Johnsonille ja Al Plastinolle. Bushmiller kuitenkin valvoi sarjan tekemistä kuolemaansa asti. Sarjalla on myöhemmin ollut useita piirtäjiä, ja se ilmestyy edelleen.[1]
Vaikka huumorinsa tason suhteen Ullaa ei ole pidetty tavanomaisesta poikkeavana sarjakuvana, Bushmiller on saavuttanut maineen ”esimerkillisenä” sarjakuvantekijänä, joka edusti taloudellista piirrostyyliä ja kerrontatapaa puhtaimmillaan. On sanottu, että hänen stripeissään ei ole yhtään ylimääräistä viivaa ja jokainen visuaalinen elementti palvelee jollain tavalla vitsiä. Muun muassa sarjakuvataiteilija Art Spiegelman on analysoinut Bushmillerin tapaa piirtää monesti strippien taustalle kolmen kiven kasoja: kaksi kiveä olisi ”kivipari”, joten kolme on pienin määrä, jolla voidaan ilmaista paikalla olevan kiviä kiinnittämättä niihin epäoleellista huomiota; neljäkin toimisi, mutta Bushmiller ei olisi piirtänyt ylimääräistä kiveä, koska sitä ei tarvittu. Myös Scott McCloud on julistautunut Bushmiller-faniksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c R. C. Harvey: The Lawrence Welk of Cartoonists: Ernie, Nancy, and the Bushmiller Society (englanniksi) The Comics Journal 10.4.2012. Viitattu 3.1.2015.
- ↑ Onni Mustonen: ”Kolme helppoa ruutua”, Sarjainfo 2/2018, s. 30–33.
| ||||||||||||||||||
