Ergodinen kirjallisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ergodinen kirjallisuus tarkoittaa kirjallisuutta, jonka tekstissä kulkeminen vaatii erityisponnisteluja. Käsite tulee kreikan kielen sanoista ergon ja hodos, jotka tarkoittavat "työtä" ja "polkua". Ergodisen kirjallisuuden käsitteen lanseerasi ensimmäiseksi Espen Aarseth kirjassaan Cybertext - perspectives on ergodic literature.

Ergodinen kirjallisuus vaatii lukijaltaan enemmän aktiivisuutta kuin perinteinen ei-ergodinen kirjallisuus, jossa käyttäjän tarvitsee yleensä vain käännellä sivuja ja siirtää katsetta. Ergodisessa kirjallisuudessa ponnistelu voi olla esimerkiksi linkkien seuraamista hypertekstissä tai valikkojen selaamista. Vaikka tietokone onkin mahdollistanut monia ergodisen kirjallisuuden piirteitä, ponnistelua vaativat tekstit eivät ole mikään uusi ilmiö. Muun muassa muinaisessa Kiinassa koottiin mekaanisia teoksia, joiden avulla käyttäjä saattoi generoida itselleen runoja.

Kyber- ja ergodisen tekstin käsitteet soveltuvat kirjallisuudentutkimuksen lisäksi myös pelien tutkimiseen.

Kybertekstin tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kybertekstejä voidaan luokitella useiden eri piirteiden avulla. Aarsethin mukaan näitä ovat dynamiikka, määräytyneisyys, perspektiivi, aika, saatavuus, linkit ja käyttötavat.

Tekstin dynamiikka voi olla intertekstonista dynamiikkaa, jossa uusia tekstejä kootaan tietyn kiinteän sisältövaraston pohjalta tai tekstonista dynamiikkaa, jossa myös sisältö muuttuu.

Määräytyneisyys tarkoittaa sitä, johtaako lukijan sama valinta seuraavalla lukukerralla samaan lopputulokseen vai muuttuuko teksti eri lukukerroilla, vaikka lukija tekisi samat ratkaisut.

Aika voi olla ergodisessa tekstissä lukijalähtöistä tai tekstilähtöistä. Lukijalähtöisessä tekstissä lukija voi päättää, missä tahdissa teksti etenee kuten perinteisessä kirjassa. Tekstilähtöisessä ajassa lukija ei voi itse vapaasti päättää, missä tahdissa sisältö tuodaan hänen saatavilleen.

Perspektiivi voi olla näkökulmaltaan anonyymi tai vaatia tekstin lukijaa ottamaan jonkin roolin teksissä ja tarkkailla sisältöä tämän hahmon kautta.

Saatavuus tarkoittaa sitä, miten helposti lukija voi saada käsiinsä tekstin. Kun tekstin saatavuus on kontrolloitua, lukija ei voi hyppiä osioita yli tai lukea tekstiä siinä järjestyksessä kuin haluaa.

Linkit voivat olla kybertekstissä ehdollisia tai vapaasti saatavia. Joissakin teksteissä linkkejä ei välttämättä ole lainkaan.

Kybertekstin käyttötapoja ovat tulkitseva, luotaava, muokkaava ja kirjoittava käyttötapa. Perinteistä kirjaa luetaan tulkitsevasti. Se ei vaadi suurempia ponnisteluja, ainoastaan tekstin merkityksen tulkitsemisen. Hypertekstiä käytetään taas luotaavasti. Siinä lukija etsii tekstivarastosta haluamiaan sisältöjä luettavakseen. Muokkaava ja kirjoittava käyttötapa liittyvät siihen, että lukijalla on mahdollisuus muuttaa kybertekstin tekstivaraston sisältöä kuten Internetin keskustelufoorumeissa. Tässä käyttötavassa ero lukijan ja kirjoittajan ero hämärtyy.



Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.