Ennenaikainen siemensyöksy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ennenaikainen siemensyöksy (myös: herkkä siemensyöksy, engl. premature ejaculation) on miehen seksuaalinen toimintahäiriö. Asiaa on leimannut määritelmän vaikeudet. Määritelmiä on ollut useita ja yhteistä niille on ollut nopeasti tapahtuva siemensyöksy (IELT=intravaginal ejaculatory latency time), vaikeus kontrolloida siemensyöksyä tahdonalaisesti ja tilan aiheuttama haitta.

Vuonna 2008 Maailman Seksuaalilääketieteen Yhdistys (International Society for Sexual Medicine, ISSM) asetti asiantuntijaryhmän luomaan tutkimusnäyttöön perustuvan määritelmän ennenaikaiselle siemensyöksylle. Työryhmän työn tuloksena saatiin ensimmäinen näyttöperusteinen määritelmä toimintahäiriölle. Sen mukaan ennenaikaisen siemensyöksyn diagnostiset kriteerit ovat

  1. Siemensyöksy tapahtuu aina tai lähes aina noin minuutissa yhdynnän aloittamisesta
  2. Mies ei kykene tahdollaan kontrolloimaan siemensyöksyä
  3. Tilanteeseen liittyy negatiivisia subjektiivisia seurauksia, kuten ahdistusta, huolta, turhautumista ja/tai yhdynnän välttelemistä. Uutena elementtinä määritelmässä on määrätty IELT eli noin minuutti. Aikaisemmissa määritelmissä IELT on vaihdellut 1 ja 7 minuutin välillä, riippuen tutkijan käsityksestä.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennenaikaisen siemensyöksyn esiintyvyys on eri tutkimuksissa vaihdellut suuresti johtuen mainituista määritelmien erilaisuuksista. Nykyisen hyväksytyn määritelmän mukaisia isoja maailmanlaajuisia tutkimuksia esiintyvyydestä on tehty muutamia. Tulokset ovat yhdenmukaisia: länsimaissa häiriön esiintyvyys on noin 20% (Laumann ym 2005, Porst ym 2007). Vastoin yleistä luuloa kyseessä ei ole nuorten miesten vaiva, vaan se on yhtä yleinen kaikissa ikäryhmissä.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennenaikainen siemensyöksy aiheuttaa merkittävää haittaa potilaalle, kumppanille ja sitä kautta koko parisuhteelle. Yleensä parisuhteen alussa sekä potilas että kumppani olettavat, että mies oppii ajan mittaan hallitsemaan siemensyöksyään. Näin ei kuitenkaan käy ja hyvin usein kumppani ajan mittaa kumppani turhautuu, mies tulee epävarmaksi ja seksi vähenee tai jopa loppuu kokonaan.

Jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpiin siemensyöksytutkijoihin lukeutuva professori Marcus Waldinger jakaa ennenaikaisen siemensyöksyn neljään tyyppiin: primaariin (ligelong), jossa vaiva on ollut aina ensimmäisistä seksikokemuksista alkaen, sekundaariseen eli hankittuun, jossa aiemmin normaali IELT jonkin sairauden tai tapahtuman seurauksena lyhenee, luonnollisesti vaihtelevaan, jossa IELT vaihtelee normaalin ja lyhyen välillä sekä nopeaksi koettuun, jossa IELT on normaali tai jopa pitkä, mutta potilas kokee sen lyhyeksi. Yleisin näistä on primaari muoto.

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Primaarin ennenaikaisen siemensyöksyn syy liittyy nykykäsityksen mukaan aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan. Serotoniini on yksi aivojen välittäjäaineista, jolla on tärkeä merkitys muun muassa mielialan säätelyssä. On havaittu, että serotoniinitason kohoaminen pidentää IELT-arvoa eli yhdynnän kestoa. Turkulainen psykologi Patrick Jern on selvitellyt väitöskirjassaan ennenaikaisen siemensyöksyn periytyvyyttä. Laajoihin kaksostutkimuksiin perustuvan tutkimuksen lopputuloksena oli, että perinnölliset seikat selittävät liian nopeasta siemensyöksystä noin 30% eli periytyvyyden osuus on kohtalaisen korkea.

Sekundaarisen eli hankitun enneaikaisen siemensyöksyn taustalla ovat luultavasti myös mainitut serotoniiniin liittyvät seikat, mutta vaiva voi liittyä myös eturauhastulehdukseen, kilpirauhasen liikatoimintaan ja psykologisiin seikkoihin (esim. parisuhdekriisiin).

Luonnollisesti vaihteleva siemensyöksy on normaalia ja lyhyeksi koettu siemensyöksy on psykologinen ongelma.

Niin kuin kaikissa seksuaaliongelmissa, psykologiset tekijät ovat myös siemensyöksyongelmissa aina mukana pahentamassa tilannetta suorituspaineen ja epävarmuuden kautta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennenaikaista siemensyöksyä on hoidettu käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä (esimerkiksi niin sanottu puristustekniikka), seksuaaliterapialla, fysioterapialla, paikallispuudutteilla, erektiolääkkeillä ja serotoniinitasoa nostavilla masennuslääkkeillä (niin sanotut SSRI-lääkkeet).

Käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä saavutetaan joskus lyhytkestoisia positiivisia tuloksia, mutta näyttöjä pitkäaikaisvaikutuksista ei ole julkaistu. Seksuaaliterapia yhdistettynä lääkehoitoon on ollut melko tuloksellista, mutta yksinään seksuaaliterapia tai muukaan psykoterapia ei ole kovin tehokasta. Fysioterapiasta voi olla apua, jos miehellä on ongelmia lantionpohjalihasten hallinnassa. Paikallispuudutteista saadaan kohtalaista apua. Niitä käytetään siten, että terskan iholle levitetään puudutetta ennen yhdyntää ja näin tuntoaistimukset heikkenevät. SSRI-masennuslääkkeiden tehosta on kymmenittäin korkeatasoisia tutkimuksia. Näiden lääkkeiden päivittäisellä käytöllä IELT pitenee merkittävästi, usein moninkertaiseksi, lähtötilanteeseen verrattuna. Niitä käytetään maailmalla yleisesti, vaikka ennenaikainen siemensyöksy ei olekaan niiden virallisesti hyväksytty käyttöaihe.

Vuonna 2010 markkinoille tuli ensimmäinen lääkeviranomaisten (Euroopassa European Medical Agency, EMEA) hyväksytty lääke ennenaikaiseen siemensyöksyyn. Lääke on dapoksetiini, joka on nopea- ja lyhytvaikutteinen SSRI-lääke, jolla ei ole mielialaan liittyviä vaikutuksia. Viidessä suuressa tutkimuksessa (Buvat ym 2009), joihin osallistui yli 6000 miestä, IELT piteni dapoksetiinilla 3-4-kertaiseksi ja se lisäsi merkittävästi kontrollin tunnetta, tyytyväisyyttä yhdyntään sekä vähensi parisuhdehaittaa. Yleisin sivuvaikutus on pahoinvointi (11-22%).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • McMahon CG ym. An evidence-based definition of life-long premature ejaculation. J Sex Med 2008;5:1590-1606
  • Laumann EO ym. Sexual problems among women and men aged 40-80 y: prevalence and correlates identified in the Global Study of Sexual Attitudes and Behaviours. In J Impot Res 2005;17:39-57
  • Porst H ym. The premature ejaculation prevalence and attitudes (PEPA) survey: prevalence, comorbidies and professional help-seeking. Eur Urol 2007;51:816-824
  • Giuliano F ym. Premature ejaculation: results from five-country European observational study. Eur Urol 2008; 53:1048-1057
  • Jern P. Premature and delayed ejaculation: prevalence, heredity and diagnostic considerations. Depatrment of Psychology, Åbo Akademi University. Väitöskirja 2009
  • Buvat J ym. Dapoxetine for the treatment of premature ejaculation: results from palcebo-controlled phase III trial. BJU Int 2009;103:651-658

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]