Elokuvien ikärajat Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elokuvan ikäraja on järjestelmä, jolla luokitellaan elokuvat niiden lapsille haitallisen sisällön perusteella. Ikärajat eivät kerro siitä, minkä ikäisille elokuva on tarkoitettu.

Elokuvia esittävien teattereiden henkilökunta on velvoitettu huolehtimaan ikärajoitusten noudattamisesta. Sama koskee myös kotikatseluun tarkoitettua videomateriaalia myyvää tai vuokraavaa henkilökuntaa, elokuvia esittäviä televisiokanavia sekä elokuvia tarjoavia internetsivustoja (VoD-palvelut). Erilaisten DVD-boksien ja kokoelmien ikärajat määräytyvät kokoelman korkeimman ikärajan saaneen elokuvan mukaan.

Suomessa tuli vuoden 2012 alussa voimaan uusi kuva­ohjelma­laki. Sen mukaan elokuville, samoin kuin muillekin kuva­ohjelmille, voidaan asettaa 7, 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja, joka on merkittävä sitä tarkoittavalla symbolilla.[1] Ikärajan asettaa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) Media­kasvatus- ja kuva­ohjelma­yksikön kouluttama kuvaohjelmaluokittelija tai KAVIn virkamies, jonka tehtäviin luokittelu kuuluu.[2] Ikäraja on asetettava, jos elokuva väkivaltaisuutensa tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi tai ahdistusta aiheuttamalla taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen.[3] Yleisö voi pyytää KAVIlta ikärajan tarkistusta.

Ikärajat Suomessa 2012–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso artikkeli: Kuvaohjelmien ikärajat Suomessa

Suomessa tarjottavat (eli myytävät, esitettävät, tai vuokrattavat) elokuvat, televisio-ohjelmat ja digitaaliset pelit on merkittävä ikärajalla ja sisältösymboleilla. Ikärajat eivät ole suosituksia tietyn ikäisille. Kaikille sallittu ohjelma ei siis tarkoita lastenohjelmaa, vaan että ohjelmassa ei ole lapsille haitallista väkivaltaa, seksiä, ahdistavuutta tai päihteidenkäyttöä.

Elokuvateattereissa ja muissa julkisissa esityksissä enintään kolmea vuotta ikärajaa nuorempi henkilö pääsee aikuisen seurassa katsomaan elokuvaa, jonka ikäraja on 7, 12 tai 16 vuotta. Edellä mainittu ikäjoustosäänto ei koske ylintä K-18-ikärajaa. Tilassa, jonne on pääsy kaikenikäisillä (myymälät, aulatilat, linja-autot), saa esittää vain kaikenikäisille sallittuja elokuvia tai ohjelmia.

Videopelien ikärajat merkitään PEGI-merkinnällä.

Ikärajat Suomessa vuosina 2001–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnus Ikäraja
VET 3.jpg 3 Sallittu kaikenikäisille
VET 7.jpg K-7 Kielletty alle 7-vuotiailta, kuitenkin niin että saa esittää 5 vuotta täyttäneille aikuisen seurassa
VET 11.jpg K-11 Kielletty alle 11-vuotiailta, kuitenkin niin että saa esittää 9 vuotta täyttäneille aikuisen seurassa
VET 13.jpg K-13 Kielletty alle 13-vuotiailta, kuitenkin niin että saa esittää 11 vuotta täyttäneille aikuisen seurassa
VET 15.jpg K-15 Kielletty alle 15-vuotiailta, kuitenkin niin että saa esittää 13 vuotta täyttäneille aikuisen seurassa
VET 18.jpg K-18 Kielletty alle 18-vuotiailta

Ikärajat Suomessa ennen vuotta 2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuoden 2001 alusta voimaan tullutta laki­uudistusta elokuvien ikä­rajoituksissa käytettiin usein parillisia ikä­vuosia, mutta silti elokuvassa saattoi olla mikä vain ikäraja vuosien 6 ja 18 väliltä. Videolevityksissä lähes aina alle 16 vuoden ikärajat oli mainittu suositusikärajoiksi. Elokuva­teattereiden käyttöön painetuissa valmiissa pahvi­kylteissä sanamuoto oli Kielletty lapsilta alle (nn) vuoden, jossa nn oli ikäraja. Yleisimmät vanhat ikärajoitukset olivat:

  • -S- (sallittu kaikenikäisille)
  • -K6- (kielletty alle 6-vuotialta)
  • -K8- (kielletty alle 8-vuotiailta)
  • -K12- (kielletty alle 12-vuotiailta)
  • -K14- (kielletty alle 14-vuotiailta)
  • -K16- (kielletty alle 16-vuotiailta)
  • -K18- (kielletty alle 18-vuotiailta)
  • -KK- (kokonaan kielletty).

Aikaisemmat ikärajoitukset olivat ehdottomia. Joissakin harvoissa poikkeus­tapauksissa elokuville saatettiin määrätä myös muu ikäraja kuin jokin yllä mainituista sekä mahdollinen kaksois­ikä­raja, jos mainittua pää­ikä­rajaa nuoremman henkilön sallittiin katsoa elokuvan teattereissa vanhemman henkilön seurassa. Tällöin vanhemman henkilön edellytettiin olevan nuoremman katsojan huoltaja.

Joidenkin vanhojen elokuvien kohdalla ikärajoitusta on saatettu tarkistaa uudelleen lievempään suuntaan elokuvaa levittävän yhtiön pyynnöstä varsinkin video­levityksen yhteydessä.

Vuonna 1965 annetun lain mukaan täysi-ikäisillekään ei saanut esittää elokuvia, jotka katsottiin "hyvien tapojen vastaisiksi", "epäsiveellisiksi, raaistaviksi, mielen­terveyttä vahingoittaviksi" tai jotka saattoivat "vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin".[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuvaohjelmalaki (710/2011) Finlex. Viitattu 27.10.2011.
  2. Kuvaohjelmalaki, 12 ja 13 §
  3. Kuvaohjelmalaki, 15 §
  4. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1965/19650299 Laki elokuvien tarkastuksesta (299/1965), 3 § (kumottu).