Elämänlaatu

Elämänlaatu tarkoittaa sitä, millainen ihmisen elämä on tai millaiseksi hän sen kokee. Aiemmin käsite elämänlaatu on merkinnyt elämäntapaa, elintapoja (esimerkiksi hillitön tai siivo elämänlaatu). Nykyisin termillä yleensä tarkoitetaan "elämisen, elinolojen laatua henkisin arvoin mitattuna".

Läheisiä ja elämänlaatuun vaikuttavia käsitteitä ovat elintaso, elinolot ja hyvinvointi, mutta elämänlaatu on näitä kaikkia henkisempi ja abstraktimpi. Elämänlaatu lienee lähellä henkistä hyvinvointia, se kuvastaa sitä missä määrin ihminen viihtyy elämässään ja nauttii siitä, toimivatko ihmissuhteet, jääkö aikaa harrastuksiin ja luovuuteen, saako ylipäänsä tehdä sitä mitä haluaa ja käyttää kykyjään mielekkäästi, kohtelevatko ihmiset hyvin vai huonosti, onko riittävästi kiireettömiä, stressittömiä hetkiä, onko elinympäristö miellyttävä ja oman maun mukainen. Kaikki tämä kuuluu elämänlaatuun – ei niinkään aineellinen elintaso ja asema (joskin ne voivat tietyiltä osin kohentaa elämänlaatua).

Elämänlaatu tieteen käsitteenä

Elämänlaatu on käsitteenä olemassa usealla tieteenalalla, esimerkiksi yhteiskuntatieteissä. Myös lääketieteessä käsite on käytössä muun muassa sairauden hoitotulosta arvioitaessa. Siksi elämänlaadun mittaamiseksi on myös kehitetty menetelmiä. Muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO aloitti oman projektinsa globaalien elämänlaadun arviointimenetelmien kehittämiseksi vuonna 1991. Sen tavoitteena on arvioida yksilön kokemuksia elämänsä laadusta hänen kulttuurinsa, henkilökohtaisten elämäntavoitteiden, arvojärjestelmän kontekstissa.

Suomalainen sosiologi Erik Allardt kirjoitti hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä käsitteistä, muun muassa elämänlaadusta erityisesti 1980-luvulla. Hänen mukaansa elämänlaatu sisältää laajassa merkityksessään kaiken, mikä on tarpeen, jotta ihmiset voivat hyvin. Se kattaa aineellisen elintason, sosiaaliset suhteet, elämän mielekkyyden ja virittävyyden, subjektiivisen tyytyväisyyden ja viihtyisän ympäristön. Hän vertaa sitä hyvinvoinnin käsitteeseen, jonka hän jakoi omistamiseen (having, tulot, asuminen, terveys, elintason osatekijät), rakastamiseen (loving, ihmissuhteet, perhekiinteys) ja olemiseen (being, itsensä toteuttaminen, vaikuttamismahdollisuus). Monissa muissakin tutkimuksissa elämänlaatu jaetaan objektiiviseen (esim. toimintakyky, elinolosuhteet) ja subjektiiviseen (esimerkiksi hyvinvointi, onnellisuus, tyytyväisyys elämään, yksilön oma arvio elämästään) elämänlaatuun.

Katso myös

• Onnellisuustutkimus