Einari Peura
Einari Peura (8. lokakuuta 1902 Oulu[1] – 1. syyskuuta 1955 Oulainen[2]) oli suomalainen pappi, kristillinen kirjailija ja päätoimittaja.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Einari Peuran vanhemmat olivat liikkeenharjoittaja Viljam Peura ja Gustava Karttunen ja puoliso vuodesta 1929 Kerttu Katri Raunio (1907–1972). Sotilasuran luonut Eskil Peura oli Einari Peuran veli. Einari Peura tuli ylioppilaaksi 1920 ja vihittiin papiksi 1925. Hän toimi ylimääräisenä pappina eri paikkakunnilla 1929–1934, Pelkosenniemen kirkkoherrana vuodesta 1934, Sievin vuodesta 1936 ja Oulaisten vuodesta 1939. Rovastin arvon Peura sai 1951. Hän oli Suomen lestadiolaisen lähetysyhdistyksen johtokunnan jäsen ja yhdistyksen julkaiseman Huutavan ääni -lehden päätoimittaja 1927–1928 sekä myöhemmin Kolkuttajan ja Vartijan äänen päätoimittaja 1939–1953. Peura oli myös lestadiolaisesta uusheräyksestä 1950-luvulla irtaantuneen Kolkuttaja-suunnan perustajia.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lapin profeetta: Lars Levi Laestadiuksen elämä ja toiminta, 1933, Märta Edquist, suomentanut Einari Peura
- Siunaava käsi, 1945, engl. The blessing hand, 1948, kääntänyt Yrjö A. Nummi
- Armolahjat ja seurakuntavirat Paavalin mukaan: synodaalikirjoitus Oulun hiippakunnan pappeinkokoukseen v. 1947, 1947
- Vanhimman ääni : murusia Laestadiuksen kirjoituksista vuoden jokaiselle päivälle, 1953, Lars Levi Laestadius, toim. Einari Peura
- Oulaisten kirkko 200-vuotias: pikapiirtoja Oulaisten kirkkojen vaiheista, 1953
- Tulinen hiili: muutamia ajatuksia syntisen sovituksesta ja Herran työstä, 1953
- Kilvoituksen tie, 1955
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 644 (Viitattu 16.4.2019)
- ↑ a b KirjastoVirma: Einari Peura. Kirkkoherra, joka loi oman uskonsuunnan. (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 16.4.2019)