Eeva Martikainen
| Eeva Martikainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta 1949 Polvijärvi |
| Kuollut | 22. heinäkuuta 2010 Helsinki (61 vuotta) |
| Ammatti | systemaattisen teologian professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (TM 1973, TL 1977, TT 1980) |
| Instituutti | Joensuun yliopisto, Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | systemaattisen teologian metodologia ja perusteet, erityisesti transsendentaalinen metodologia, ekumeeninen metodologia, Luther-tutkimus sekä dogmatiikka[1] |
Eeva Marjatta Martikainen (27. maaliskuuta 1949 Polvijärvi – 22. helmikuuta 2010 Helsinki[2]) oli suomalainen teologi, joka toimi systemaattinen teologian professorina Helsingin ja Joensuun yliopistoissa. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.[1]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun tyttölyseosta vuonna 1969 ja opiskeli sen jälkeen teologiaa Helsingin yliopistossa valmistuen teologian maisteriksi 1973, lisensiaatiksi 1977 ja tohtoriksi 1980. Helsingin yliopiston ekumeniikan dosentti hän oli vuosina 1982–1996 ja jälleen vuodesta 02.[1]
Martikainen toimi työurallaan Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opintosihteerinä (1974–77) ja teologisen etiikan assistenttina (1979–96), ollen välillä Suomen Akatemian nuorempana tutkijana (1983–88) sekä postdoc-tutkijana Sakan liittotasavallassa (Institut für Europäische Geschichte, Mainz, 1985). Systemaattisen teologian (ekumeniikka, dogmatiikka, sosiaalietiikka) professorina (mvs) hän oli vuosina 1988–95, sitten uusimman ajan teologian henkilökohtaisena professorina (1996–01). Suomen Akatemian varttuneena tieteenharjoittajana hän työskenteli vuonna 2001. Vuodesta 2002 lähtien Martikainen toimi Joensuun yliopiston systemaattisen teologian professorina.[1][2][3]
Martikaisen tieteelliset tutkimukset kohdistuivat kolmeen aihealueeseen: Väitöskirjassaan Evankeliumin keskus (1980) hän selvitteli sitä, mitä termi oppi tarkoittaa luterilaisessa teologiassa. Hänen toinen laaja tutkimusalueensa oli ekumeenisen teologian metodiikka. Teologisena asiantuntijana Martikainen osallistui useisiin kirkkojen välisiin oppikeskusteluihin sekä kansainvälisiin luterilais-ortodoksisiin ja luterilais-reformoituihin dialogeihin. Professoritehtävässä vuodesta 1996 hänen kiinnostuksensa kohdistui moderniin länsimaiseen todellisuuskäsitykseen. Teologian ja luonnontieteen välinen vuoropuhelu olikin kolmas hänen keskeisistä kiinnostuksenaiheistaan. [2] Martikaisen 60-vuotissyntymäpäivänsä johdosta julkaistiin vuonna 2009 juhlakirja Oppi ja maailmankuva, jonka kirjoittajina oli suomalaisia teologeja, filosofeja ja luonnontieteiden edustajia. Juhlakirjaan sisältyy Martikaisen vuosien 1980–2007 keskeisesen tieteellisesen tuotannon luettelo.[3][4]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Evankeliumin keskus : Hans Joachim Iwandin ekumeeninen metodi = Mitte des Evangeliums : die ökumenische Methode bei Hans Joachim Iwand STKS 120, 1980
- Evankeliumin oppi : kirkon ykseyden ja opin suhde VELKD:n ekumeenisessa mallissa 1954-1957 STKS 134, 1982
- Doctrina evangelii : Luterilainen oppikäsitys ja sen tulkinta STKS 143, 1985
- Oppi, metafysiikkaa vai teologiaa? - Lutherin käsitys opista STKS 156, 1987
- Teologian perusmalleja klassisesta postmoderniin STKS 219, 1999
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 15 syyskuuta 2021), s. 430-431
- ↑ a b c Huovinen, Eero: Eeva Martikainen (Käyttäjätunnuksella) Helsingin Sanomat Muistot. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b Professori Eeva Martikainen 1949–2010 Teologia.fi. Viitattu 1.4.2020.
- ↑ JoY: Professori Eeva Martikainen sai juhlakirjan 22.9.2009. Joensuun yliopisto, uef.fi. Viitattu 15.9.2021.
| ||||||||||||||
