Dyskalkulia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dyskalkulialla tarkoitetaan synnynnäistä kehityksen aikana ilmenevää matematiikan osaamisen ja oppimisen erityisvaikeutta. Tätä laskutaitojen omaksumisen vaikeutta pidetään muista kognitiivisistä häiriöistä erillisenä aivotoimintojen poikkeavuuteen pohjautuvana häiriönä. Dyskalkulia on synonyymi maailman terveysjärjestön (ICD-10, WHO, 1992) ja Yhdysvaltojen Psykiatriyhdistyksen (DSM-IV, APA, 1994) tautiluokitusten diagnooseille erityisille vaikeuksille oppia peruslaskutaitoja. ICD-10:ssä käytetään termiä “Laskemiskyvyn häiriö” (F81.2: Specific disorder of arithmetical skills). DSM-IV:ssä käytetään termiä “Matematiikkahäiriö” (315.1: Mathematics disorder, aiemmassa DSM-III-R versiossa Developmental Arithmetic Disorder).

Vaikea-asteisia matemaattisia oppimisvaikeuksia on eri maissa tehtyjen arvioiden mukaan noin 3-7%:lla väestöstä. Dyskalkulian esiintyvyyttä on vaikea arvioida, koska selkeää diagnostista käytäntöä ei ole olemassa.

Tyypillisimpänä oireena ja samalla vaikeuksien kriteerinä pidetään peruslaskutaitojen omaksumisen hankaluuksia. Alle kouluikäisillä ja esikouluikäisillä parhaimpina ennusmerkkeinä tulevista vaikeuksista pidetään puutteita lukumääräisyyden tajussa, lukujonotaidoissa, numeroiden ja lukujen tunnistamisessa sekä työmuistissa.

Laskutaitojen oppimisen vaikeuksia esiintyy usein myös silloin kun lapsen yleinen kyvykkyys on alhainen, lapsella on kielellisiä, visuo-spatiaalisia tai tarkkaavuuden vaikeuksia. Nämä eivät kuitenkaan yksistään selitä dyskalkuliaa, sillä se voi esiintyä myös ilman mitään muita kognitiivisia häiriöitä. Mikäli häiriö selittyy edellä mainituilla vaikeuksilla tai havaintojen teon häiriöillä (näön- tai kuulon häiriöillä), ei vaikeuksia diagnosoida laskemiskyvyn häiriöksi. Dyskalkulia voidaankin jakaa primaariin (ei selity muilla tekijöillä) ja sekundaariin (selittyy muilla tekijöillä).

Perintötekijöillä on havaittu olevan merkittävä rooli vaikeuksien ilmenemisessä. Myös erilaiset sikiönkehityksen aikaiset tai synnytyskomplikaatioiden aiheuttamat aivotoiminnalliset poikkeamat voivat olla syynä dyskalkuliaan. Tutkimuksin ei ole voitu varmasti osoittaa, onko kyseessä yksi vai –kuten todennäköistä– useampia erilaisia muotoja ja variaatioita oppimisen vaikeudesta. Yksilölliset erot oirekuvassa ja pulmien vaikeusasteessa ovat suuret.

Toimivaa hoitoa dyskalkulialle ei ole olemassa. Yksilöllisesti suunnitellulla ja hyvin toteutetulla, pitkäkestoisella opetuksellisella harjoittelulla on merkittäviä positiivisia vaikutuksia sekä oppimiseen että minäkuvaan oppijana. Dyskalkulikkojen minäkuva on usein negatiivissävytteiden ja suhtautuminen matematiikan oppimiseen kielteinen, jopa ahdistuksen täytteinen (ns. matikka-ahdistus). Häiriö jää usein pysyväksi huolimatta oppimisvaikeuksien hoidosta tai hyvästä opetuksesta huolimatta. Aikuisiässä dyskalkulia saattaa vaikeuttaa merkittävällä tavalla yksilön mahdollisia ammatin hankintaan, työllistymiseen ja arjen hallintaan.

Dyskalkulia-termillä tarkoitetaan yleensä vaikea-asteisia matemaattisia oppimisvaikeuksia, joiden syytekijät ovat kehityksellisiä. Akalkulialla vuorostaan tarkoitetaan aivojen vaurioitumisesta aiheutuneita matemaattisia vaikeuksia tai laskutaitojen menettämistä.

Aivotoiminnallisesti dyskalkulia-oireet ovat tyypillisimpiä päälaenlohkon rakenteellisten poikkeamien ja toiminnallisten häiriöiden yhteydessä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]