Dipoliantenni
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Dipoliantenni on Heinrich Hertzin vuonna 1886 kehittämä antenni, jossa kaksi rinnakkain kulkevaa lankaa radiosta erkaantuvat toisistaan vastakkaisiin suuntiin muodostaen kaksinapaisen (di-: kaksi ja -poli: napa- tai pää). Dipoliantenni on suunta-antenni, jonka antennivahvistus ei ole kovin suuri, mutta joka yksinkertaisena lanka-antennina on helppo sekä edullinen rakentaa ja ylläpitää.
Ehkä yleisin dipoliantennin muoto on puoliaaltodipoli, jossa dipoliantennin pituus on puolen radioaallon pituinen. Myös aallonpituisia dipoleita käytetään. Vahvimmillaan dipoliantenni on kun sitä käytetään puolentoista radioaallon pituisena. Dipoliantenni, joka on lakalla tai muovilla päällystettyä kuparilankaa, tulee olla pidempi kuin esimerkiksi pelkän kuparilangan, sillä lakka tai päällyste muuttaa langan ominaisuuksia siten, että se käyttäytyy eri tavalla kuin paljas kuparilanka.
Dipoliantennin niin kuin ei pitkälanka-antenninkaan antennivahvistus ole kovin suuri.
.jpg)
Teknisiä piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dipoliantennien teknisiä piirteitä | |
|---|---|
 :
|
Dipoliantenni on suuntaava antenni ja vain vähän vahvistava antenni tavanomaisella puolen radioaallon tai radioaallon pituisella mitoituksella. Se on kuitenkin melko helposti toteutettava antenni.
Joissain viritinvahvistimissa on lisävarustuksena puoliaaltodipoliantenni ULA-taajuisten FM-lähetysten vastaanottamiseen, mikäli laitteessa ei käytetä koaksiaalikaapelin kautta kiinteistön antennijärjestelmään kuuluvaa radioantennia. |
| Antennivahvistus: | esimerkiksi dBi |
| Käyttökohteet: | viritinvahvistimet, amatööriradioasemat, liikennevastaanottimet |
| Kehitys: | Heinrich Hertz 1886 |