Pitkälanka-antenni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antennit
suunta-antennit
parabolinen peiliantenni (lautasantenni)
jagiantenni
kvadiantenni
ristidipoliantenni
dipoliantenni
rombiantenni
pitkälanka-antenni
ympärisäteilevät antennit
Wullenweber-antenni
maatasoantennit
piiska-antenni


Pitkälanka-antenni on radiolähettimeen asennettava antenni, jolla saavutetaan voimakas signaalin suuntaus sekä normaalia ympärisäteilevää antennia pidempi kantama. Nimensä mukaisesti pitkälanka-antennin säteilevänä osana toimii irti maanpinnasta ripustettu metallilanka, jolla on pituutta yleensä vähintään 1-2 kertaa lähetettävän aallonpituuden verran. Yleensä metallilanka on kuparia, jonka päällä on saattanut olla lakkaus.

Lahden radiomastot valtatie 12:n ja seututie 140:n risteyksestä kuvattuina (5.2.2006)

Pitkälanka-antennit ovat kuuluneet ensimmäisiin radioantenneihin sähkötysradioliikennettä varten. Niillä on myös joskus hoidettu yleisradiolähetyksiä lähinnä lyhyillä aalloilla. Suomessa Lahden Radiomäen antennirakennelma ei suuresta koostaan huolimatta ole koskaan toiminut aallonpituisena pitkälanka-antennina. Alun perin 164 kHz:n ja vuodesta 1950 254 kHz:n taajuisten lähetysten aallonpituus on aina ollut paljon antennin mittoja suurempi.

Suomen puolustusvoimissa pitkälanka-antennissa oli neuvostoliittolaisissa malleissa muovinen päällystys ja on suomalaisissa uudemmissa malleissa vihreä muovinen päällystys, joka parantaa langan turvallisuutta ukonilmalla(?).

Antennilanka voidaan terminoida toisesta päästään päätevastuksella, joka vaimentaa indusoituvaa vaihtosähkövirtaa langan toisessa päässä, minkä vuoksi pitkälangan suuntakuvio muuttuu siten, että antenni säteilee merkittävästi enää vain toiseen suuntaan eikä pitkälanka-antennille tyypillisesti symmetrisesti molempiin suuntiin.

Tällä tehdään antennin ja samalla radioaseman havaitseminen vaikeammaksi, mikä turvaa viestiaseman toimintaa iskuilta, esimerkiksi kranaatinheittimistön tulelta, tykistötulelta, taisteluhelikoptereilta tai rynnäköiviltä lentokoneilta.

Pitkälanka-antennin antennilanka voidaan asentaa monella eri tavalla, ja asennustapa vaikuttaa oleellisesti antennin suuntaus- ja vahvistusominaisuuksiin (säteilykuvioon). Eräs yleisimmistä tavoista on nk. puolirombi, jossa antennilanka ripustetaan keskeltä jonkin kannattimen varaan muuta antennilankaa korkeammalle. Päätevastuksella terminoidulla puolirombilla saavutetaan säteilykuvio, jossa valtaosa säteilystä kohdistuu pääkeilan suuntaan.

Pitkälanka-antenneja käytetään muun muassa sotilasviestinnässä sekä radioamatööritoiminnassa. Sotilasviestitoiminnassa pitkälanka-antenni on puheradion paras antenni ennen normaaliantennia tai marssiantennia.

Pitkälanka-antenni on yleensä suoraan vaakatasossa oleva antenni. Mikäli kuitenkin antenni kytketään siten, että päät ovat alempana kuin sen keskiosa, joka jää korkeammalle kuin antennin päät, on kyseessä puolirombi.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.