De Havilland D.H.110 Sea Vixen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
De Havilland D.H.110 Sea Vixen
Yeovilton Vixen 2009-001.tif
Tyyppi Jokasään hävittäjä
Valmistaja de Havilland
Miehistö 2
Valmistumisvuosi 1951
Ensilento 1951
Käyttöönottovuosi 1955
Valmistus lopetettu 1964 (päivitys Mk.2-versioon)
Valmistettu 143 kpl
Mitat
Pituus 16,94 m
Kärkiväli 15,54 m
Korkeus 3,28 m
Siipipinta-ala 60,2 m²
Nopeus 1 110 km/h
Lentomatka 1 287 km
Tyhjäpaino 9 979 kg
Voimanlähde
Koneisto 2x Rolls-Royce Avon 208 suihkuturbiini
Teho 5 095 kg/11 230 lb.
Aseistus
Aseistus 4x Red Top (FAW.2) tai D.H. Firestreak -ilmataisteluohjukset (FAW.1), taikka 28x 2" (51 mm) rakettipodit 2 kpl
Sea Vixen FAW 2.svg

de Havilland D.H.110 Sea Vixen (suomeksi vapaasti käännettynä: Merinoita) oli Isossa-Britanniassa valmistettu, kaksipaikkainen kahdella suihkumoottorilla varustettu jokasään tukialushävittäjä. Se oli käytössä vuosien 1959–1972 välillä.

Sea Vixenille Farnborough’n ilmailunäyttelyssä vuonna 1952 tapahtunut onnettomuus[1] viivytti koneen kehitystyötä.[2] Ensilento oli 26. syyskuuta 1951.

Konetyyppi hävisi kilpailun Gloster Javelinille, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien käyttöä varten. Mutta Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat (käytännössä Ison-Britannian laivaston ilmavoimat) omasi kokemusta de Havillandin aiempien konetyyppien sotilaallisesta käytöstä, kuten Sea Venom -tyypistä. Niinpä se valittiin tukialusten taistelukonetyypiksi. Siivet olivat taitettavaa tyyppiä, ja niiden alle voitiin liittää lisäpolttoainesäiliöt.

De Havilland Sea Vixen kehiteltiin aikakautena, jolloin sotilasilmailu oli kaikkinaisuudessaan tavattoman ripeästi kehittyvä ala. Erilaisia ilmailuun liittyviä ennätyksiä rikottiin joskus hyvinkin kiivaaseen tahtiin. Myös eri lentokonevalmistajien välinen kilpailu oli kovaa. Tämä kehitys vaikutti myös siipien konstruointiin. DH.110 Sea Vixen sai nuolimuotoiset siivet, sen kaksipuominen runkorakenne pysyi edeltäjilleen (muiden muassa Vampire) uskollisena. Sea Vixen sai niin kutsutun ”kyynelmäisen ohjaamokuomun” sekä terävän keulakartion, jonka sisällä tutkalaitteet olivat. Päätyypit olivat FAW.Mk1 sekä FAW.Mk2.

Suihkumoottorit olivat Rolls-Royce Avon-tyyppisiä.[2] Ne antoivat Sea Vixenille 1 110 km/h huippunopeuden, joka ei ylittänyt vaakalennossa äänennopeutta. Lakikorkeus oli 14 640 metriä.

Sea Vixen-sotilassuihkukoneen aseistus käsitti 28x 2" (51 mm) ohjaamattomia raketteja. Ilmataisteluohjukset olivat tyyppejä Red Top sekä Firestreak. Muu siipiripustuksiin asennettava aseistus saattoi käsittää 2x 227 kg (500 lb) pommeja. Ripustuspisteitä Sea Vixenissä oli kuusi kappaletta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft: An Illustrated History of War Planes from 1945 to the Present Day (s. 55). Lontoo: Southwater Books/Anness Publishing, 2004. ISBN 1-84215-991-7. (englanniksi)
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 (s. 95) ISBN 1-84013-335-X (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland D.H.110 Sea Vixen.