Daniel Harvey Hill

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Daniel Harvey Hill

Daniel Harvey Hill (12. heinäkuuta 182124. syyskuuta 1889) oli etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hänet tunnettiin aggressiivisena komentajana, ja toisaalta syvästi uskonnollisena miehenä, jolla oli kuiva, sarkastinen huumori. Hän oli Stonewall Jacksonin lanko, läheinen ystävä sekä James Longstreetille että Joseph E. Johnstonille, mutta erimielisyydet Robert E. Leen ja Braxton Braggin kanssa maksoivat hänelle konfederaation presidentin Jefferson Davisin suosion. Vaikka hänen sotilaallinen kyvykkyytensä olikin hyvin kunnioitettu, hän ei juurikaan ollut mukana taisteluissa sisällissodan lipussa. Historiankirjoituksessa hänet muistetaan nimellä D.H. Hill.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hill sytyi Yorkin alueella Etelä-Carolinassa. Hän valmistui West Pointista 1842, 28. luokkansa 56 kadetista, ja nimitettiin Yhdysvaltain tykistöön. Hän kunnostautui Meksikon-Amerikan sodassa, yleni kapteeniksi Contrerasin ja Churubuscon taisteluissa, ja vielä väliaikaiseksi majuriksi urheudesta Chapultepecissa. Helmikuussa 1849 hän erosi armeijasta ja tuli matematiikan professoriksi Washingtonin collegeen (nykyisin Washingtonin-Leen kollege) Lexingoniin Virginiaan.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alussa hänestä tuli etelävaltioiden armeijan eversti. Hän voitti Big Bethelin taistelun Virginiassa 10. kesäkuuta 1861. Hän otti osaa 1862 Williamsburgin ja Yorktownin taisteluihin, jotka olivat Virginian niemimaan taisteluista ensimmäisiä, ja johti divisioonaa kenraalimajuriksi ylennettynä Seven Pinesin ja Seven Daysin taisteluissa. 22. heinäkuuta 1862 Hill ja unionin kenraalimajuri John A. Dix tekivät sopimuksen vankienvaihdosta, nimeltään Dixin-Hillin kartellin. Maryland-kampanjassa 1862 Hill ja hänen miehensä taistelivat South Mountainissa ja Antietamin taistelussa. Antietamissa hän puolusti muutamien eri divisioonista olevien miesten kanssa Bloody Laneksi kutsutta tietä juuri taistelun kriittisimmällä hetkellä. Taistelussa kolme hevosta ammuttiin hänen altaan. Hän riitaantui Robert E. Leen kanssa eikä Fredericksburgin taistelun jälkeen saanut ylennystä armeijakunnan komentajaksi. Myöhemmin kesällä 1863 hänen komensi reservijoukkoja Richmondissa ja Erasmus Keyesissä taisteli onnistuneesti John A. Dixiä vastaan. 1863 hänet lähetettiin Tennesseen armeijaan komentamaan kenraaliluutnanttina yhtä Braxton Braggin armeijakuntaa. Hän taisteli sekavassa ja verisessä Chickamaugan taistelussa, jonka jälkeen riitaantui Braggin kanssa. Kun Tennesseen armeijaa uudelleenjärjesteltiin jälleen, Hill jäi ilman komennusta ja Davis alensi hänet kenraalimajuriksi.

Sodan loppu ja viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän jälkeen hän komensi pienempiä yksiköitä kaukana suurista armeijoista, taisteli Bentonvillessä Pohjois-Carolinassa ja antautui Joseph E. Johnstonin armeijan mukana 26. huhtikuuta 1865. Sodan jälkeen hän työskenteli "Land We Love"-nimisen lehden editorina ja Arkansasin yliopiston presidenttinä. Hän kuoli Charlottessa ja on haudattu Davidsonin collegen hautausmaahan.


Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Daniel Harvey Hill