Cristóbal Oudrid

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cristóbal Oudrid

Cristóbal Oudrid (7. helmikuuta 1825 Badajoz13. maaliskuuta 1877 Madrid) oli espanjalainen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari.[1]

Oudrid sai varhaista pianonsoiton ja laulun opetusta isältään, joka oli muusikko Badajozissa pääpaikkaansa pitäneille Napoleonin joukoille. Oudrid myös opiskeli itsenäisesti trumpetin- ja oboensoittoa. Vuonna 1844 hän muutti Madridiin. Siellä hän sai tukea Ramón de Mesonero Romanosilta ja tapasi Baltasar Saldonin, jonka avustuksella hän sai ensimmäisiä teoksiaan esitetyiksi julkisesti.[1] Elantonsa Oudrid sai näinä aikoina pianistina esiintymällä. Hän myös sävelsi instrumentille salonkimusiikkia.[2]

Vuonna 1846 Teatro del Príncipessa esitettiin Oudridin ensimmäinen lyhyt näyttämöteos, zarzuela andaluza nimeltään La venta del puerto o Juanillo el contrabandista. Seuraavana vuonna Teatro de la Cruzissa esitettiin La pradera del canal, jonka Oudrid oli säveltänyt yhteistyössä Luis Cepedan ja Sebastián Iradierin kanssa. Oudrid työskenteli zarzuelan edistämisen parissa Teatro del Circossa, Teatro Variedadesissa ja lopulta Teatro de la Zarzuelassa. Hän sävelsi sekä yksin että yhteistyössä Francisco Asenjo Barbierin, Joaquín Gaztambiden, Rafael Hernandon sekä José Inzengan kanssa.[2] Hän myös perusti Gaztambiden, Asenjo Barbierin, Inzengan, Luis de Olonan ja Francisco Salasin kanssa zarzuelan edistämistä varten taiteellisen ja musiikillisen seuran.[1]

Oudridin yksin säveltämistä teoksista menestyksekkäimpiä olivat Buenas noches señor Don Simón (1852), El postillón de la Rioja (1856), El último mono (1859) ja Memorias de un estudiante (1860).[2] Hän laati myös musiikin Juan Lombían näytelmään El sitio de Zaragoza. Kapellimestarina Oudrid johti myös italiankielistä oopperaa. Vuonna 1870 hänestä tuli Teatro Realin musiikillinen johtaja. Hän kuoli Teatro Realissa pidetyn harjoituksen aikana maaliskuussa 1877.[1] Viimeisinä vuosinaan Oudrid oli keskittynyt erityisesti työskentelyyn kapellimestarina; suurimuotoinen kolminäytöksinen zarzuela Ildara (1874) osoittautui vastaanotoltaan epäonnistuneeksi. Viimeiseksi Oudridin näyttämöteokseksi jäi Fernández Caballeron kanssa sävelletty Blancos y azules (1876).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Cristóbal Oudrid (Arkistoitu – Internet Archive) Spain Is Culture
  2. a b c d Cristóbal Oudrid Zarzuela

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]