Cloze-testi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cloze-testi on luetun ymmärtämistä mittaava koe, jossa on cloze-proseduurin mukaisesti käsiteltyjä tekstejä. Cloze-proseduuri on tekniikka, jossa luettavaan tekstiin tehdään aukkoja poistamalla siitä tiettyjä sanoja ennalta määrättyjä sääntöjä noudattaen. Aukkoja sisältävän tekstin ymmärtäminen asettaa tiettyjä vaatimuksia tietyille luetun ymmärtämisen komponenteille riippuen siitä, miten aukot on sijoitettu tekstiin.[1]

Kun koe otettiin käyttöön, tekstiin muodostettiin aukkoja siten, että tekstistä poistettiin joka :s sana, yleensä joka viides. Tällä tavoin luodun testin huomattiin korreloivan melko hyvin muiden luetun ymmärtämisen testien kanssa. Korrelaation katsottiin tosin syntyvän lähinnä dekoodauksen vaikutuksesta. Dekoodaus on merkittävä tekijä luetun ymmärtämisessä, joten kohtuullinen korrelaatio cloze-testiä laajemmille luetun ymmärtämisen testeille oli ymmärrettävää. Testillä ei kuitenkaan päästy käsiksi luetun ymmärtämiseen sen laajemmassa merkityksessä. Aukkojen muodostamiseen käytetty sääntö vaikuttaa siis siihen, mitä osia luetun ymmärtämisestä kyetään mittaamaan.[1]

Kokeen aukot voidaan laatia enemmän ymmärtämistä vaativiksi esimerkiksi huomioimalla pronominaaliset viittaukset, leksikaaliset yhtenäisyydet ja konjunktiot, jotka ovat yhtenäisyyttä luovia sidoksia. Nämä sidokset tuovat tekstiin johdonmukaisuutta läpi lauseiden.[1]

Cloze-testissä voi olla esimerkiksi tällainen tehtävä ja virke: “______ oli karitsa, josta hän piti kovasti”. Aukko on täytettävä vaihtoehdoilla: Koululla/Maijalla/Tulppuloilla/Pihassa. Kuten huomataan, poistettuun sanaan viitataan seuraavassa lauseessa persoonapronominilla hän, joka ei muuten viittaisi mihinkään. Tällöin tehtävää suorittava voi päätellä persoonapronominin edellyttävän aukon kohdalle sanaa, johon se viittaa kieliopillisesti oikein, eli Maija-sanaa. Jos tällaista sidoksisuutta sisältävä sana on poistettu tekstistä, lukijan täytyy osata hakea ratkaisuvihjeitä aukon sisältävän lauseen oli karitsa ulkopuolelta, eli virkkeen lopusta josta hän piti kovasti. On siis perusteltua, että harkitusti laaditulla cloze-testillä voidaan päästä käsiksi myös luetun ymmärtämiseen liittyviin syviin päättelyprosesseihin.[1]

Aukkojen vastaukset eivät saa olla liian helposti pääteltävissä. Yleisin tapa pisteyttää cloze-tehtäviä on antaa piste vain täsmälleen oikeasta vastauksesta, mutta esimerkiksi testattaessa vieraita kieliä testatessa käytetään myös väljempää pisteytystä, jossa synonyymista tai merkitysopillisesti johdonmukaisesta sanasta aukon täyttämiseksi annetaan piste. Jos pisteytyksessä annetaan yksi piste vain täsmälleen oikeasta vastauksesta voidaan näin vähentää tutkimuksen tekijöiden vastauksen tarkastusurakkaa. Tällaisen pisteytyksen haittapuolena saattaa olla, että täsmällisen vastauksen vaatiminen saattaa antaa vääristyneen kuvan joidenkin koehenkilöiden luetun ymmärtämisen taidoista.[1]

Myös vastaustavoissa eri cloze-testien välillä on eroavaisuuksia. Koetta on arvosteltu paljon, mutta suurin osa arvostelusta on kohdistunut perinteisellä cloze-proseduurilla laadittuihin testeihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Mäenpää, Miki & Radwan, Rami: Cloze-testi luetun ymmärtämisen mittarina 3. ja 4.-luokkalaisilla, s. 14–16. Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos, 2019.