Chrétien de Troyes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Chrétien de Troyes (n. 11351183) oli ranskalainen kirjailija, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä keskiaikaisen ritarirunouden edustajista. Hän on tunnettu etenkin pyöreän pöydän ritareita käsittelevistä romansseistaan.

Chrétien de Troyes'n kirjoituksilla oli suuri vaikutus kuningas Arthurista kertovien tarujen kehittymiseen ja suosioon. Chrétien de Troyes oli tiettävästi ensimmäinen kirjailija, joka mainitsi Graalin maljan. Runoelmassa Le Conte du Graal ou roman de Perceval hän kertoo, kuinka pyöreän pöydän ritari Perceval näkee lumotussa linnassa kulkueen, jossa kannetaan verta vuotavaa keihästä. Koska Perceval on sydämeltään kypsymätön nuorukainen ja suhtautuu kaameaan näkyyn välinpitämättömästi, hänen äitinsä kuolee. Hän ei ymmärrä, että se mitä hän näkee, on hänen asiansa siitä hetkestä, jona hän saa siitä tietoisuuden. Hänellä ei ole sellaista vaihtoehtoa, etta han voisi enää teeskennellä tietämätontä. Saksalaisten Parcifal-tarinassa opetetaan vaikenemisen taitoa, tässä muista huolehtimisen taitoa nuorelle miehelle miehen roolin ymmärtämiseksi. Chrétien de Troyes oli myös ensimmäinen, joka kirjoitti Guineveren ja Lancelotin rakkaussuhteesta.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Érec et Énide, noin 1170
  • Cligès, noin 1176
  • Le Chevalier de la Charrette, roman de Lancelot, noin 1178–1181
  • Le Chevalier au Lion, roman d'Yvain, noin 1178–1181

Chevalier au Lionissa on kysymys ritariudesta ja rakkaudesta. Troyes pohtii kirjan kautta minkälainen on ihanteellinen ritari ja ihanteellinen rakastaja.[1] Kirjan juoni koostuu perättäisistä seikkailuista, joita Yvain kohtaa.

Alussa tapahtumat sijoittuvat kuningas Arthurin hoviin, jossa Calogrenant-niminen ritari kertoo tarinaa omasta epäonnistumisestaan lumotulla lähteellä. Yvain päättää kokeilla tätä seikkailua ja kiirehtii lähteelle. Perille saavuttuaan hän taistelee Esclados Punaista vastaan. Yvain ei onnistu tappamaan tätä ritaria, vaikkakin haavoittaa häntä kuolettavasti. Sen sijaan Yvain jää vangiksi Escladosin linnaan. Linnassa häntä auttaa Lunete-neito, joka antaa hänelle taikasormuksen. Sormus tekee hänestä näkymättömän, niin etteivät häntä löydetä. Yvain rakastuu kuitenkin linnanrouvaan, Laudineen, jonka miehen on tappanut. Lunete auttaa Yvainiä saamaan Laudinen suosiolliseksi itselleen. Viimein he menevät naimisiin.

Yvain haluaa kuitenkin lähteä seikkailemaan Arthurin hovin mukana. Laudine päästää hänet lähtemään, antaen hänelle kuitenkin vuoden määräajan, jonka jälkeen hänen on palattava. Yvain unohtaa määräajan, minkä vuoksi Laudine hylkää hänet. Yvain suistuu hulluuteen ja elää metsässä, kunnes hänet parantaa eräs linnanrouva ja tämän kamarineito. Kiitollisuuden osoituksena Yvain taistelee Alierin kreiviä vastaan ja voittaa tämän linnanrouvan puolesta.

Yvain lähtee seikkailemaan yksin ja saapuu aukiolle, jossa leijona ja käärme taistelevat keskenään. Hän päättää auttaa leijonaa ja tappaa pahan käärmeen. Leijona on hänelle kiitollinen ja niin leijonasta tulee hänen uskollinen ystävänsä. Yhdessä he taistelevat Harpin-jättiläistä vastaan ja Luneten puolesta, jota syytetään petoksesta. Sen jälkeen Yvain lupautuu taistelemaan Noir Epinen nuoremman tyttären puolesta. Matkalla he yöpyvät Pesme Avnturen -linnassa, jossa Yvain joutuu taistelemaan kahta demonin poikaa vastaan. Yvain voittaa leijonan avulla vastustajansa ja vapauttaa linnassa orjina työskentelevät neidot.

Yvain saapuu taistelemaan Noir Epinen toisen tyttären puolesta perintöriita-asiassa. Hänen tietämättään hänen vastustajansa on Gawain, eli Yvainin serkku. Serkukset taistelevat pitkään tunnistamatta toisiaan. Lopulta kuitenkin he tunnistavat toisensa ja kieltäytyvät taistelemasta toisiaan vastaan pidempään. Arthur julistaa tällöin harkintansa pohjalta oikeudenmukaisen tuomion asiassa. Yvain lähtee takaisin lähteelle saadakseen Laudinen takaisin ja lopussa he päätyvät takaisin yhteen.

  • Le Conte du Graal ou roman de Perceval, (keskeneräinen) noin 1182–1190

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ROUSSE, Michel, Introduction, Chevalier au Lion, GF-Flammarion, Paris 1990.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.