Dryasmarakatti
| Dryasmarakatti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Vihermarakatit Chlorocebus |
| Laji: | dryas |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chlorocebus dryas |
|
 Dryasmarakatin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Dryasmarakatti eli mustanaamamarakatti[2] (Chlorocebus dryas) on afrikkalainen apinalaji. Kun laji alun perin löydettiin, sitä pidettiin dianamarakattina (Cercopithecus diana), mutta myöhemmin se sai lajistatuksen marakattien suvussa (Cercopithecus). Uudet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että se poikkeavasta ulkonäöstään ja levinneisyydestään huolimatta kuuluu vihermarakattien sukuun (Chlorocebus).[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dryasmarakarin vartalo on 40–55 senttimetriä pitkä, häntä lisää siihen 50–75 senttimetriä. Aikuiset painavat 4–7 kilogrammaa. Alaselkä on harmaanvihreä, muuten väritys muistuttaa dianamarakattia.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dryasmarakatteja elää vain Kongojoen keskijuoksun varrella. Lajista tunnetaan vain kaksi toisistaan erillään olevaa elinaluetta.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dryasmarakatit elävät puissa 10–30 jäsenen perheryhminä, joihin kuuluu yksi aikuinen koiras ja naaraita sekä keskenkasvuisia alle kolmivuotiaita poikasia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hart, J. A., Detwiler, K. M., Alempijevic, D., Lokasola, A. & Rylands, A. B: Chlorocebus dryas IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
- ↑ mustanaamamarakatti (dryasmarakatti) – Cercopithecus dryas Laji.fi. Viitattu 8.8.2020.
- ↑ van der Valk, Tom et al.: The Genome of the Endangered Dryas Monkey Provides New Insights into the Evolutionary History of the Vervets. Molecular Biology and Evolution, 16.9.2019, 37. vsk, nro 1, s. 183–194. Oxford University Press. PubMed:31529046. doi:10.1093/molbev/msz213. ISSN 0737-4038. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2021. (englanniksi)
| ||||||||||