Chicagon koulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee arkkitehtuurin suuntausta. Chicagon mukaan nimettyjä muiden alojen suuntauksia löytyy täsmennyssivulta Chicagon koulukunta.
Chicago Building (Holabird & Roche 1904–1905) on tyypillinen Chicagon koulukunnan edustaja.

Chicagon koulu oli Yhdysvaltain Chicagon kaupungissa vuosina 1880–1900 vallinnut arkkitehtuurin koulukunta.[1] Chicagon koulun arkkitehtuurin tunnusmerkkejä ovat teräsrunkorakenne sekä ilmeeltään yksinkertainen muotokieli, joka kuvastaa rakennuksen konstruktiota ja funktiota. Chicagon koululla oli suuri vaikutus moderniin yhdysvaltalaiseen pilvenpiirtäjäarkkitehtuuriin.[2]

Chicagon koulu sai alkunsa vuoden 1871 Chicagon palosta, jossa koko kaupunki käytännössä tuhoutui ja jouduttiin rakentamaan uudelleen. Uudelleenrakennuksessa taloista tehtiin vähemmän koristeelliset ja siten halvemmat kuin New Yorkissa, jonka korkeissa rakennuksissa suosittiin raskaita ja historistisia julkisivuja. Myös paloturvallisuus otettiin Chicagossa entistä paremmin huomioon siten, että metallirunko tehtiin bessemerteräksestä, joka oli verhottu reikätiilillä.[1]

Chicagon koulun tunnettuja edustajia ovat Louis Henry Sullivan, Henry Richardson, William Holabird, Martin Roche ja Daniel Burnham.[2] Sullivanin rakennuksissa pohjakerros ja toinen kerros suurine ikkunoineen muodostivat jalustan ja myymäläosan, joiden yläpuolella oli pääkerrosten muodostama yhdenmukainen toimistotilojen ruudukko. Kaikkein ylinnä oli teknisiin tarkoituksiin tehty, lähes suljettu kerros. Sullivanin koristelu oli säästeliästä, ja hän käytti suuria lasipintoja.[1] Sullivanin motosta "muoto seuraa funktiota" tuli vähitellen koko modernin arkkitehtuurin tunnuslause. Chicagosta tuli myös 1900-luvun vaihteessa maailman modernin arkkitehtuurin keskus.[1]

Commons
Commons

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia: Antiikista nykyaikaan, s. 78–79. Könemann, 2000 (alkuteos 1996). ISBN 3-8290-4779-7.
  2. a b Arkkitehtuurin sanakirja, s. 49. WSOY, 2000.